Muutoksen kylväjät : Etnologinen tutkimus maaseudun elintarvikeyrittäjistä ja heidän työssään kokemista haasteista

Tämän pro gradu – tutkielman aiheena on maaseudun uudenlaisten, usein pienimuotoisesti ja ekologisen kestävän kehityksen ehdoilla toimivien elintarvikeyrittäjien työssään kokemat haasteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia nämä elintarvikeyrittäjien työssään kokemat haasteet ovat, ja millä tavoin ne heidän arjessaan näyttäytyvät. Tarkoituksena on myös selvittää, millä tavoin yrittäjät suhtautuvat ja pyrkivät vastaamaan näihin haasteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös yrittäjien arvoja ja motiiveja. Tässä tutkimuksessa on yhteiskuntaetnologinen ote, sillä haasteiden tarkastelun taustalla on kiinnostus yhteiskunnan ja EU:in rakenteisiin ja arvoihin, ja siihen, millä tavoin elintarvikeyrittäjät niiden puitteissa näkevät omat toimintamahdollisuutensa elintarviketuotannon harjoittajana ja kehittäjänä suomalaisella maaseudulla. Tutkimus tavoittaa maaseudun elintarviketuotantoon littyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa tärkeitä, mutta usein vaimeiksi jääviä paikallisten toimijoiden ääniä. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty maaseudun elintarvikeyrittäjyyttä tallentavan nykydokumentointihankkeen kautta keväällä 2020. Nykydokumentointihankkeen toteuttajina toimivat Suomen Maatalousmuseo Sarka ja Turun yliopiston kansatieteen oppiaine. Dokumentointia tehtiin pääasiassa Lounais-Suomen alueella. 19 haastattelusta koostuvaa tutkimusaineistoa on tarkasteltu tutkimuksessa sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa tuli esiin monia erilaisia yrittäjien työssään kohtaamia haasteita. Haasteita liittyy yrityksen aloittamiseen ja kehittämiseen, sillä varsinkin kokeilevassa tuotannossa riskit ovat suuret. Maataloutta harjoittavat elintarvikeyrittäjät kokevat toimeentuloon liittyviä haasteita alhaisten tuottajahintojen ja kasvavien kustannuksien takia. Moni yrittäjä kokee EU-lainsäädännön ja siihen liittyvän byrokratian turhauttavaksi ja aikaavieväksi. Yrittäjät kokevat lisäksi erilaisia haasteita liittyen tuotteidensa markkinointiin. Myös ihmisten maatalouteen liittyvät negatiiviset asenteet tuovat työhön haastetta. Tutkimillani maaseudun elintarvikeyrittäjillä on intoa kehittää suomalaista maataloutta ja elintarviketuotantoa kestävämpään suuntaan. Heidän toimintamahdollisuuksia voidaan parantaa tekemällä päätöksiä jotka vahvistavat elintarviketuotannon kestävää kehitystä ylläpitäviä rakenteita. Rahallisen tuen lisäksi projektimuotoinen tuki on tarpeen. Konkreettisia toimia voisivat olla esimerkiksi verkostoitumismahdollisuuksien luominen yrittäjille ja yhä tehokkaampi tutkimuksen ja yritysten yhdistäminen erilaisten hankkeiden puitteissa. Nykyistä positiivisempaa keskustelua kotimaisesta maataloudesta ja maaseudusta pitäisi lisätä ja maaseutua tulisi nostaa esiin yhä enemmän hyvinvoinnin, kuten sen tarjoaman puhtaan ruoan näkökulmasta