Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tunnusmerkistö kriminalisointiperiaatteiden ja laillisuusperiaatteen näkökulmasta

Tutkielmassa keskitytään rikoslain 34 a luvun 4 §:n mukaiseen terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tunnusmerkistöön. Suomen terrorismilainsäädännön tausta on EU-oikeuden puitepäätöksessä ja direktiiveissä. Terroristiryhmän toimintaan osallistumista voidaan pitää harvinaislaatuisena kriminalisointina, sillä teon rangaistavuus ei edellytä itse pääteon toteutumista tai sen valmistelua. Osallistumisessa rangaistaan siitä, että jollakin teolla aktiivisesti edistetään terroristiryhmän rikollista toimintaa ja edesautetaan itse pääteon toteutumisen todennäköisyyttä. Kriminalisoinnin etäisyyttä itse pääteosta ja riippumattomuutta sen tapahtumisesta on kritisoitu. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan turvallistamisen merkitystä terrorismilainsäädännön taustalla. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, millaisena terroristiryhmän toimintaan osallistumisen kriminalisointi näyttäytyy kriminalisointiperiaatteiden ja rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään kriminalisointiperiaatteista oikeushyvien suojelun periaatetta, hyöty-haitta-periaatetta sekä ultima ratio -periaatetta. Ensimmäisenä apututkimuskysymyksenä on, miten terrorismin käsitteen määrittelyn vaikeus sekä turvallistaminen vaikuttavat kriminalisointeihin. Toisena apututkimuskysymyksenä on, mitä terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tunnusmerkistö sisältää ja mitä tehty lakimuutos tarkoittaa tämän kannalta. Osallistumisen kriminalisointi on alun perin EU-velvoitteen kansallisen täytäntöönpanon tulos. Kriittinen tarkastelu kansallisesta näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, ja viimeisin muutos tunnusmerkistöön on tehty kansallisen lainsäädäntöhankkeen myötä. Tutkielma on rikoslainopillinen ja sisältää sekä teoreettista että käytännöllistä tarkastelua. Lähdemateriaalina toimivat lainvalmisteluasiakirjojen lisäksi oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen kirjallisuus. Keskeisiä kirjallisuuslähteitä ovat kriminalisointiperiaatteita ja laillisuusperiaatetta käsittelevä Melanderin Kriminalisointiteoria – rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset (2008), terrorismikriminalisointeja koskeva Pirjatanniemen artikkeli Kouluttautuminen terroristisen rikoksen tekemistä varten kriminaalipoliittisena haasteena (2015), rikosoikeuden yleisiä periaatteita käsittelevä Hyttisen, Tapanin ja Tolvasen Vastuuoppi (2019) sekä terroristista valmistelua ja edistämistä koskeva Lohsen väitöskirja Terrorismirikoksen valmistelu ja edistäminen (2012). Lisäksi tutkielmassa on perehdytty kansalliseen esitutkintamateriaaliin terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta sekä havainnollistettu muiden maiden käytäntöä aihetta koskevilla lehtiartikkeleilla. Tutkielman johtopäätöksenä on, että terroristiryhmän toimintaan osallistumisen tunnusmerkistö täyttää kriminalisointiperiaatteiden ja rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vähimmäisvaatimukset. Kriminalisointi ei ole ongelmaton, ja sen sopiminen kansalliseen rikosoikeuden systematiikkaan voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Tulevaisuudessa olisi tärkeää pohtia sekä kansallisesti että EU-tasolla sitä, millä muilla keinoilla olisi myös mahdollista torjua terrorismia sekä käydä keskustelua siitä, onko nykyinen lainsäädäntö kaikilta osin hyväksyttävää ja tarpeellista. Lisäksi lainsäätämisen yhteydessä olisi toivottavaa perustella kattavammin kriminalisointeja sekä pohtia niitä laajemmin myös mahdollisten haittojen näkökulmasta