Kaksikielinen yhteisopetus inkluusion ja viittomakielisten lasten oikeuksien edistämisessä

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on 1) kuvata yhdessä suomalaisessa kohdekoulussa toteutettavan kaksikielisen, viittomakielen ja suomen kielen yhdistävän yhteisopetuksen käytäntöjä, 2) tutkia luokan kahden opettajan, kuuron erityisluokanopettajan ja kuulevan suomenkielisen opettajan sekä koulun rehtorin kokemuksia toteutettavan kaksikielisen yhteisopetuksen eduista ja haasteita oppilaille ja luokan opettajille sekä 3) analysoida näiden tietojen valossa luokassa toteutettavan kaksikielisen yhteisopetuksen toimivuutta inkluusion ja viittomakielisten lasten kielellisten oikeuksien näkökulmasta. Tutkimusta varten on haastateltu luokan kahta opettajaa sekä koulun rehtoria etäyhteydellä Zoom-verkkokokousohjelman avulla. Kuuron opettajan haastattelu on toteutettu tulkin välityksellä. Kohdeluokassa on yksi kuuro oppilas ja loput oppilaat ovat kuulevia. Opetusta toteutetaan pääpiirteissään niin, että opetusvastuu on jaettu opettajien kesken oppiaineittain, ja tuntien aikana yhteisopetusta toteutetaan avustavan ja täydentävän mallin mukaisesti. Opettajat opettavat omalla äidinkielellään, ja kaikki opetus tulkataan paritulkkauksena toiselle kielelle. Tulkit tukevat myös oppilaiden välisiä sosiaalisia suhteita. Luokalla opiskeluun ja opettamiseen liittyy sekä yleisesti yhteisopetusluokalla opiskeluun ja opettamiseen että erityisesti kaksikielisyyteen liittyviä etuja ja haasteita. Opettajien ja rehtorin näkemyksen mukaan kuuro oppilas hyötyy tällaisella luokalla opiskelusta ensisijaisesti kielellisesti ja kuulevat oppilaat avoimeen monikulttuurisuuteen kasvamisen kannalta. Opettajat taas saavat jaettua työmääräänsä ja oppivat toisiltaan. Inkluusion ja viittomakielisen lapsen kielellisten oikeuksien toteutumista haastaa se, ettei luokalla ole enempää kuuroja oppilaita. Tämä ei kuitenkaan liity varsinaisesti luokan opetusmalliin, ja vaikuttaa siltä, että kaksikielisen yhteisopetuksen avulla voidaan edistää inkluusiota ja viittomakielisen lapsen kielellisiä oikeuksia verrattuna esimerkiksi tilanteeseen, jossa tyypillisesti oppiva kuuro oppilas opiskelisi erityisluokalla, jossa käytettäisiin viittomakieltä mutta joka olisi ensisijaisesti tarkoitettu oppilaille, joilla on huomattavia oppimisen vaikeuksia. Tutkielman aiheeseen liittyvää tutkimusta ei ole aiemmin juurikaan Suomessa tehty. Jatkossa olisi tarpeen tarkastella myös kaksikielisellä luokalla opiskelevien oppilaiden ja heidän vanhempiensa kokemuksia opetusmallista. Lisäksi jatkossa olisi hyvä vertailla erilaisia Suomessa toteutettavien yhteisopetusluokkien käytäntöjä ja opettajien, oppilaiden ja perheiden kokemuksia niistä. Lisäksi voitaisiin vertailla oppimistuloksia ja sosiaalisia suhteita näissä luokissa. Näin voitaisiin edistää parhaiden mahdollisten käytäntöjen löytämistä siihen, kuinka viittomakielisten lasten opetus voitaisiin Suomessa toteuttaa kulttuurisesti kestävästi ja viittomakielisten lasten oikeuksia toteuttaen. Opetusmallissa olisi mahdollisuuksia myös muiden kielten kehityksen tukeen esimerkiksi maahanmuuttajalapsilla, joten lisää tutkimusta voitaisiin tehdä myös muilla kielillä