Määrällisen elvytyksen vaikutus luovaan tuhoon : Tarkastelussa Covid-19 ajanjakso

Määrällinen elvyttäminen ja luova tuho ovat monille tuttuja käsitteitä. Määrällisen elvyttämisen tapaiset toimet alkoivat jo finanssikriisin aikaan. Käsite on tullut monien tietoisuuteen viimeistään vuonna 2020, kun Euroopan keskuspankki aloitti koronakriisistä johtuvan hätäosto-ohjelman (PEPP). Luovan tuhon käsite on kulkenut taloustieteen mukana jo pidemmän matkan, aina toisen maailmansodan ajoilta lähtien. Koronakriisistä johtuneen EKP:n järjestämän hätäosto-ohjelman vaikutuksia luovaan tuhoon ei ole toistaiseksi laajasti tutkittu. Aihe on ajankohtainen, koska maailma kohtasi vuonna 2020 uuden eksogeenisen kriisin, joka johtui kansainvälisestä terveysuhasta ja toimiin siitä selviämiseksi ryhdyttiin nopeasti. Tässä tutkimuksessa keskitytään tutkimaan määrällisen elvyttämisen vaikutuksia luovaan tuhoon Suomessa. Tutkimuksessa käydään läpi aikaa ennen määrällistä elvyttämistä, miksi määrälliseen elvyttämiseen on myöhemmin turvauduttu, sekä sen vaikutuksista markkinoihin ja talouteen luovan tuhon näkökulmasta. Keskiössä tutkimuksessa on Suomessa jaetut vastikkeettomat tuet vuonna 2020, sekä niiden vaikutus eri toimialoihin ja taloustilanteeseen. Tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen tarjoamia tilastoja asukaskohtaisesta bruttokansantuotteesta, toimialojen liikevaihdoista, yritysten lukumääristä ja konkurssien lukumääristä. Tärkeässä roolissa ovat myös vastikkeettomia tukia jakavat tahot Suomessa ja niiden tarjoamat aineistot. Näiden tilastojen ja aineistojen avulla pystytään selittämään luovan tuhon hidastumista ja niiden vaikutuksia markkinoihin sekä talouteen. Tutkimuksen havainnot tuovat esiin määrällisen elvyttämisen varjopuolia ja pyrkivät haastamaan tämän epätavanomaisen rahapolitiikan toimen ideaa. Vaikka vuoden 2020 hätäosto-ohjelmalla on positiivisia vaikutuksia talouden toimijoiden selviytymiseen koronakriisissä lyhyellä aikavälillä, ei se takaa yritysten kehittymistä ja selviämistä koronakriisin jälkeen. Tukea ovat saaneet myös useat erilaisissa tilanteissa olevat yritykset. Osa yrityksistä olisi ajautunut konkurssiin ilman tukirahaa, toiset taas eivät välttämättä olisi tarvinneet rahaa lainkaan selviytyäkseen ja menestyäkseen koronakriisin aikana. Näistä eri syistä määrällinen elvyttäminen ei välttämättä ole pelkästään positiivinen asia markkinoiden ja talouden kannalta. Rahaa on käytetty todella suuria summia kriisistä selviämiseen, eikä markkinoiden ole annettu toimia sille luonnollisella tavalla luovan tuhon näkökulmasta. Määrällinen elvyttäminen ei ole antanut heikkojen yrityksien tuhoutua samalla tavalla, kuin ne olisivat tuhoutuneet ilman tukirahoja. Havainnot herättävätkin kysymyksiä tämän epätavanomaisen rahapolitiikan toimen toimivuudesta talouden parhaaksi. Tutkimukseni tarjoaa tukevaa pohjaa ja ideoita tulevaisuuden tutkimuksia ajatellen, jotta voisimme ymmärtää entistä paremmin määrällisen elvyttämisen vaikutuksista markkinoiden ja talouden suorituskykyyn