Yleishyödyllisen opiskelija-asuntoyhteisön tuloverotuksen erityiskysymyksiä ; Yleishyödyllisyyden edellytykset huomioiden

Yleishyödyllinen yhteisö toimii yleiseksi hyväksi; yleishyödyllisyydestä ja yleishyödyllisen yhteisön rajoitetusta verovelvollisuudesta säädetään tuloverolain 22-23 §:ssä. Yleishyödyllisyyden käsite on haastava, sillä sitä koskevat edellytykset on kirjattu lakiin jo vuosikymmeniä sitten varsin laveasti ja epäselvästi, jättäen mahdollisuuden mitä moninaisempiin eri tulkintavaihtoehtoihin. Yleishyödyllisen yhteisön tuloverotusmenettely on poikkeuksellinen, sillä nämä yhteisöt ovat verovelvollisia ainoastaan saamastaan elinkeinotulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tuottamasta tulosta. Toisinaan yhteisö voi olla oikeutettu laissa säädettyyn erityiseen veronhuojennukseen, jolloin yhteisön toiminta voi saavuttaa lähes täysimääräisen verovapauden. Kuten yhteisön yleishyödyllisyyden niin myös veronhuojennuksen edellytykset on kirjoitettu lakiin niin, ettei pelkästään lainsäädännön perusteella voida tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä verovapauden varsinaisista edellytyksistä. Yleishyödyllisten yhteisöjen toimintakentän laajentuessa sitä koskeva lainsäädäntö on hiljalleen vanhentunut. Yhteisöjen verotuksen oikeellisuus ja yhdenmukaisuus lepäävät siten pitkälti oikeussaleissa istuvien tuomareiden tulkintakannanottojen ja viranomaisten antamien ohjeistuksien varassa. Tämä oikeustila on vastoin verotukselle luonteenomaista legaliteettiperiaatetta, jonka mukaan maksuunpantavan veron perusteet on oltava johdettavissa laista. Näin ollen oikeusturvaa ja oikeusturvakeinoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa eritoten tilanteissa, joissa verotusta pyritään oikaisemaan verovelvollisen vahingoksi. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n valvonnassa olevat yleishyödylliset opiskelija-asuntoyhteisöt ovat ns. superyleishyödyllisiä yhteisöjä, joiden toiminta on pääasiassa verovapaata, mikä osaltaan mahdollistaa markkinahintoja edullisempien vuokra-asuntojen tarjonnan. Yhteisöjen yleishyödyllisyyden tulee perustua paitsi verolainsäädäntöön niin myös aralainsäädäntöön ja sitä koskevaan viranomaisohjeistukseen. Tämän tutkimuksen perusteella opiskelija-asuntoyhteisöjen erityinen verotuksellinen asema on perusteltu, muttei täysin yksiselitteisesti. Yhteisöjen verokohtelun määräytymisessä ilmenee edelleen tulkinnanvaraisuutta, mikä ei kuitenkaan saisi kääntyä yhteisöjen vahingoksi, sillä viranomaisohjeistus opiskelija-asuntovuokrauksen yleishyödyllisyydestä on edelleen epäjohdonmukainen. Oikeuskäytäntö ja Verohallinnon päivittämät linjaukset indikoivat verokohtelun pysyvyyttä toistaiseksi siltä osin, kun yhteisöjen toiminnassa ei tapahdu merkittäviä muutoksia ja se perustuu yhteisön sääntöjenmukaiseen yleishyödylliseen tarkoitukseen. Tutkimus on toteutettu oikeusdogmaattisen eli lainopillisen tutkimusmenetelmän keinoin; oikeussäännösten systematisoinnilla ja tulkintatyöllä on olennainen rooli epätäydellisten verolakien ymmärtämisessä. Lainsäädännön lisäksi tutkimuksessa tukeudutaan tuomioistuinratkaisujen ja viranomaisohjeistusten tarkasteluun tulkinnanvaraisuuksien vähentämiseksi