Henkirikos, sukupuoli, oikeus:puukkojunkkari-ilmiön sukupuolittunut väkivallankäyttö 1800-luvun alun Etelä-Pohjanmaalla

Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa tarkastelen puukkojunkkari-ilmiön syntyvaiheen henkirikoksiin liittyvää sukupuolitematiikkaa, kuten väkivallan sukupuolirooleja ja sukupuolten kohtelua oikeudessa Etelä-Pohjanmaalla ajanjaksolla 1804–1825. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu kuuden henkirikostapauksen tuomiokirja-aineistosta, joiden avulla tutkin henkirikoksen oikeudenkäyntiprosessia. Tutkimuksessani pohdin puukkojunkkari-ilmiön syntyvaiheen luonnetta sukupuolten toimintaan kiinnittyvistä tutkimusnäkökulmista. Näkökulmat täydentävät jo entuudestaan kattavaa puukkojunkkari-ilmiön tutkimusta, jossa sukupuolikysymykset ovat jääneet katveeseen. Puukkojunkkareihin liittyvät kulttuuriset narratiivit ovat tästä hyvä esimerkki: 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla puukkojunkkariksi tai häjyksi nimitettiin miestä, joka käytti väkivaltaa vahvistaakseen valtaansa ja mainettaan yhteisön keskuudessa. Mutta millä tavalla suhtauduttiin aikakauden naiseen, joka heilutti puukkoa, tai vaikkapa suostutteli muita henkirikoksen tekoon? Tämän tutkimuksen ensimmäisessä luvussa tarkastelen henkirikosoikeudenkäynneissä esille tulleita syytetyn, todistajien ja kuolemansyyntutkijoiden lausuntoja, joihin annettu tuomio pitkälti perustui. Tutkin sitä, millä tavalla alioikeuden käräjämiehet ja hovioikeus hyödynsivät eri osapuolten lausuntoja ja kuolemansyyntutkijan raportteja määritellessään teon tarkoituksellisuutta. Toisessa luvussa tutkin millaisia painotuksia — tai häivytyksiä — tuomiokirjoissa esiintyy liittyen henkirikosten osallisten moraalisuuden ja ihanteiden odotuksiin, kuten erilaisten käyttäytymis- tai tunnemallien käsittelyyn. Luvun lopussa pohdin minkälaista väkivaltaa tässä tutkimuksessa tarkasteltavat surmat puukkojunkkari-ilmiön piirissä edustavat, ja millaisia uusia näkökulmia sukupuolten toimintaan keskittyvä ilmiön tutkimus voi tuoda aiemman tutkimuksen täydentämiseksi. Tutkimukseni osoittaa sen, että miehen naiseen kohdistama väkivalta helposti jäi piilorikollisuudeksi, sillä ilmiantajia tai väkivaltaan puuttuneita ei löytynyt edes kansan valvonnasta osittain vastuussa olevista järjestysmiehistä. Ilmiölle ominaista, miesten keskinäistä väkivaltaa on voinut olla helpommin havaittavissa ja siten myös tuomittavissa kuin naisiin kohdistunutta väkivaltaa. Käsillä oleva tutkimus antaakin aihetta puukkojunkkari-ilmiön jatkotutkimukselle, sillä etenkin naiseen kohdistuvan väkivallan laajempi tarkastelu voi auttaa ymmärtämään paremmin ilmiön luonnetta. Ennen kaikkea, tutkimukseni luo uudenlaista pohjaa sille, miten eri tavoin ilmiötä voitaisiin tulevaisuudessa tutkia ja määritellä