USKONNOLLISEN EETOKSEN MERKITYS YKSILÖN RADIKALISAATIOPROSESSISSA : Analyysi suomalaisesta asiakirja-aineistosta

Henkilön elämänkaaren tapahtumat, persoonallisuuden piirteet ja asenteet sekä ympäröivän yhteiskuntarakenteen vaikutus yksilön kokemukseen omista toimintamahdollisuuksistaan ovat kaikki mahdollisia selittäviä tekijöitä radikalisaatioprosessin taustalla. Ilmiön kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii kuitenkin myös yksilön uskonnollisen ja ideologisen eetoksen itsenäisen vaikutuksen tarkastelua osana radikalisaatioprosessin muodostumista. Tässä tutkimuksessa analysoidaan uskonnollisen eetoksen vaikutusta selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa tarkastellaan miten äärimmäinen uskonnollinen aatemaailma vaikuttaa yksilön alttiuteen omaksua radikaaleja ideoita sekä toteuttaa ekstremistisiä tekoja. Tässä tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto koostuu valtiollisista asiakirjoista. Kaikki analysoitavat asiakirjat liittyvät aiheiltaan Suomen valtion sisäiseen turvallisuuteen sekä radikalismin ja ekstremismin tematiikkaan. Tutkimusmetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Asiakirja-aineistoja on yhteensä viisi, joista vanhin on julkaistu vuonna 2018 ja uusin vuonna 2021. Uskonnollista radikalismia ja ekstremismiä käsittelevän asiakirja-aineiston sisältö linkittyy pääasiallisesti ääri-islamistiseen liikehdintään. Tästä syystä tämänkin tutkimuksen analyysi uskonnollisen elementin vaikutuksesta radikalisaatioprosessin osatekijänä keskittyy ääri-islamistisen eetoksen tarkasteluun. Toteutetun aineiston analyysin perusteella voidaan esittää uskonnollisen eetoksen kytkeytyvän osaksi tiettyjen yksilöiden radikalisaatioprosessia. Radikalisaation taustalla vaikuttaa maailmankuvien vastakkaisuudesta syntyvä konflikti ja tästä ristiriidasta muodostuva kokemus osattomuudesta. Aineiston analyysistä käy ilmi, kuinka uskonnolla perusteltua radikalismia ja ekstremismiä voidaan ennaltaehkäistä tehokkaimmin nimenomaisesti uskonnollisen koulutuksen ja vuoropuhelun lisäämisen kautta. Havaintoja alleviivaa myös löydös selittävien tekijöiden paradigman muutoksesta, jossa uskonnollinen eetos tai poliittinen ideologia voidaan hahmottaa itsenäisiksi osiksi yksilön radikalisaatioprosessia ja mahdollisesti jopa tekijöiksi, jotka selittävät muiden ilmiöön liittyvien sosiaalisten olosuhteiden muodostumisen