Lapsen itsesäätelytaitojen kehittyminen Muksuoppi-interventiossa : monimenetelmäinen tutkimus varhaiskasvatuksessa

The development of self-regulation skills is a significant developmental goal for a child because these skills are pivotal for learning, establishing positive interactions, and forming a sense of belonging, and self-efficacy. Various intervention programmes have been developed to facilitate children’s self-regulation skills. Currently, studies on the effectiveness of intervention programmes to enhance children’s self-regulation skills in Finland are limited despite the widespread adoption of such programmes. The purpose of this doctoral thesis is to examine the Kids’ Skills intervention programme (Furman, 2003). While the programme has been in use since the 1990s in Finnish education to promote children’s self-regulation skills, little research knowledge on Kids’ Skills is available. The research objective of this thesis is to understand how children’s self-regulation skills develop with the help of the Kids’ Skills intervention in Finnish early childhood education and how professionals use the programme to enhance these skills. Research attention is also directed to children’s and their guardians’ experiences of the intervention programme. The objectives of this doctoral study are addressed through the following research questions: 1) How do early childhood education professionals promote children’s self-regulation skills through the Kids’ Skills intervention programme, and 2) How do children’s self-regulation skills develop in the Kids’ Skills intervention programme?. The context of this doctoral thesis is early childhood education and pre-primary education and special education. This mixed methods study was carried out as a ten-week intervention. The participants comprised 28 children between the ages of four and seven years old from early childhood education and pre-primary education, their guardians, and 14 early childhood education professionals working in day-care centres in Finland. In addition, the study included a control group of 15 children, their guardians, and professionals. The research data were gathered prior to, during, and after the intervention. The quantitative data were collected by using the Head-Toes-Knees-Shoulders test (Ponitz et al., 2008.), and the Children Behaviour Rating Scale form (Bronson et al., 1995). In addition, the video footages were analysed using the Adult Engagement Scale (Laevers, 1994). The research was complemented with qualitative data collected from the early childhood education professionals and children participating in the study. These data consisted of written accounts from the professionals and visual-narrative data from the children. The quantitative data were analysed via ANOVA and t-tests. Qualitative thematic content analysis was used for analysing the professionals’ accounts and the visual-narrative material produced by the children. The thesis contains a summary and three empirical articles. The first article focused on investigating the effects of the Kids’ Skills intervention on children’s self-regulation skills and how professionals promoted these skills. The second article focused on education professionals, and it studied how children’s self-regulation skills were supported in a Kids’ Skills intervention, also from a pedagogical perspective. The third article investigated how children described changes in their learning of self-regulation skills in the intervention and how these changes were reflected in their social environment. The results indicated that the child's self-regulation skills improved significantly with the aid of the Kids’ Skills intervention. The results suggest that the child’s development of self-regulation skills was driven by the programme’s child-centredness, growth mindset and the emphasis placed on the child’s inclusion and agency. The professionals enhanced the child’s self-regulation skills through sensitive co-regulation, encouraging the child in a goal-oriented manner while supporting their autonomy and self-confidence in their abilities. The professionals using Kids’ Skills were highly committed to promoting the child’s self-regulation skills, whereas such commitment could not be observed in the control group. In their own drawings and recollections, the children described how their personal challenges had become strengths. For example, feelings of anger had turned into compassion towards a peer. The children also described decrease in their aggressive behaviour, and increased friendship skills. In addition, the children described changes in the roles and dynamics within their peer group. For instance, they gained the courage to actively participate in shared games and were accepted as participants. The thesis indicates that children’s self-regulation skills can be enhanced in early childhood education with the aid of the Kids’ Skills intervention, but the success of the program is dependent on the commitment, pedagogical expertise, and pedagogical leadership of early childhood education professionals.Lapsen itsesäätelytaitojen kehittyminen on merkittävä kehityksellinen tavoite, sillä nämä taidot ovat keskeisiä oppimiselle, myönteisten vuorovaikutussuhteiden syntymiselle sekä yhteenkuuluvuuden ja minäpystyvyyskokemusten muodostumiselle. Näiden taitojen edistämiseen on kehitetty erilaisia interventio-ohjelmia. Toistaiseksi tutkimus suomalaisessa varhaiskasvatuksessa toteutettujen lasten itsesäätelytaitoja edistävien interventio-ohjelmien tehokkuudesta on vähäistä, vaikka ohjelmia on käytössä runsaasti. Tässä väitöskirjassa tutkimuksen kohteena on lasten itsesäätelytaitojen kehittämiseen luotu Muksuoppi-interventio-ohjelma (Furman, 2003). Vaikka Muksuoppia on käytetty 1990-luvulta alkaen suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa, siitä on niukasti tutkimustietoa. Väitöstutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lapsen itsesäätelytaidot kehittyvät Muksuoppi-intervention avulla ja miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset näitä taitoja edistävät Muksuopin keinoin. Lisäksi tavoitteena on selvittää lapsen omia kokemuksia ja hänen lähiympäristönsä havaintoja lapsen itsesäätelytaitojen oppimisesta. Tutkimustavoitteeseen vastattiin seuraavien tutkimuskysymyksien avulla: 1) Miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset edistävät lapsen itsesäätelytaitoja Muksuoppi-interventiossa? ja 2) Miten lapsen itsesäätelytaidot kehittyvät Muksuoppi-interventiossa?. Tämä väitöskirja sijoittuu varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja erityisopetuksen kontekstiin. Monimenetelmäinen tutkimus toteutettiin kymmenen viikon interventiona. Tutkimukseen osallistui 28 4–7-vuotiasta lasta varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta, heidän huoltajansa ja 14 päiväkodissa toimivaa varhaiskasvatuksen ammattilaista. Lisäksi tutkimukseen osallistui verrokkiryhmänä 15 lasta, heidän huoltajansa ja kyseisten varhaiskasvatusryhmien ammattilaiset. Aineistonkeruu tapahtui ennen interventiota, sen aikana ja sen jälkeen. Aineisto kerättiin arvioimalla lasten itsesäätelytaitoja Head-Toes-Knees-Shoulders -testin avulla (Ponitz ym., 2008), kartoittamalla Children Behavior Rating Scale -lomakkeella (Bronson ym., 1995) huoltajien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemystä lapsen itsesäätelytaitojen kehittymisestä sekä analysoimalla varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimintaa videomateriaalista Adult Engagement Scale -mittarin avulla (Laevers, 1994). Edellä mainitun kvantitatiivisen aineistokeruun lisäksi tutkimusta syvennettiin laadullisilla ainestoilla. Näitä olivat ammattilaisten kertomukset ja lasten visuaalis-narratiivinen aineisto, joka muodostui heidän piirroksistaan ja kertomuksistaan. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto analysoitiin ANOVA- ja t-testeillä. Ammattilaisten kertomukset ja lasten tuottama visuaalis-narratiivinen aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysilla. Tämä väitöskirja sisältää yhteenvedon ja kolme empiiristä artikkelia. Ensimmäisessä artikkelissa tutkittiin, miten Muksuoppi-interventio vaikutti lasten itsesäätelytaitoihin ja miten ammattilaiset edistivät näitä taitoja. Toisessa artikkelissa selvitettiin ammattilaisten omien kuvausten avulla, millaisia pedagogisia keinoja he käyttivät lasten itsesäätelytaitojen tukemiseen Muksuoppi-interventiossa. Kolmannessa artikkelissa tutkittiin lasten kuvausten avulla muutoksia, joita itsesäätelytaitojen kehittyminen tuotti heille ja heidän sosiaaliselle ympäristölleen. Tulokset osoittivat, että lapsen itsesäätelytaidot kehittyivät Muksuoppi-intervention avulla tilastollisesti merkitsevästi. Vaikuttaa siltä, että tuloksia selittää Muksuopin lapsikeskeisyys, kasvun näkökulma sekä lapsen osallisuuden ja toimijuuden korostaminen. Nämä pedagogiset lähtökohdat ilmenivät ammattilaisten toiminnasta taltioidussa videomateriaalissa sekä heidän kertomuksissaan, joissa kuvastui myös perheiltä saatu myönteinen palaute. Ammattilaiset edistivät lapsen itsesäätelytaitoja sensitiivisesti yhteissäädellen. He aktivoivat lasta tarkoituksenmukaisesti, tukivat lapsen autonomiaa ja uskoa omiin kykyihinsä osoittaen kekseliästä ja vuorovaikutteista pedagogista osaamista. Muksuoppia käyttäneet ammattilaiset olivat sitoutuneet vahvasti lapsen itsesäätelytaitojen edistämiseen, kun taas verrokkiryhmässä samanlaista sitoutumista ei ollut havaittavissa. Lapset itse kuvasivat piirroksissaan ja kertomuksissaan, että heidän haasteensa olivat vaihtuneet Muksuoppi-interventiossa vahvuuksiksi esimerkiksi siten, että vihaiset tunteet olivat muuttuneet myötätunnoksi kaveria kohtaan. Toiminnan tasolla muutoksia kuvattiin aggressiivisen käyttäytymisen vähenemisessä kaveritaidoksi. Lisäksi lapset kertoivat muutoksista lapsiryhmän rooleissa ja dynamiikassa siten, että he olivat esimerkiksi rohkaistuneet osallistumaan aktiivisesti yhteisiin leikkeihin ja heidät oli hyväksytty niihin mukaan. Väitöstutkimus osoittaa, että lapsen itsesäätelytaitoja voidaan edistää varhaiskasvatuksessa Muksuoppi-intervention avulla, mutta ammattilaisten pedagoginen osaaminen, sitoutuminen ja pedagoginen johtajuus ovat merkittäviä tekijöitä tavoitteen saavuttamisessa