Oikeudenkäyntikulut korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä

Tutkielman keskiössä on hallintolainkäytön oikeudenkäyntikulut, joista säädetään laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019, HOL). Laki tuli voimaan vuoden 2020 alusta ja toi pieniä muutoksia kulukorvaussääntelyyn. Se ei kuitenkaan muuttanut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden perusteita, vaan lähtökohtana korvausvelvollisuuden jakautumisessa on edelleen sama kuin aikaisemman lain, hallintolainkäyttölain (586/1996) aikana. Tutkielma jakautuu lainopilliseen ja empiiriseen osioon. Lainopillisessa osiossa käydään läpi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden jakautumista ja korvattavia kuluja voimassa olevan lainsäädännön valossa. Lisäksi käydään läpi hallintoprosessin lähtökohtia, jotka vaikuttavat hallintoprosessin muotoutumiseen ja osaltaan vaikuttavat myös oikeudenkäyntikulujen muotoutumiseen. Empiirisessä osiossa tutkitaan oikeudenkäyntikulujen korvaamiskäytäntöä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tutkimus keskittyy HOL:n aikaiseen oikeuskäytäntöön. Empiirisessä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa oikeuskäytäntöä yksityisen asianosaisen näkökulmasta. Lyhyesti tutkitaan myös kuluratkaisun perusteluja pro et contra-argumentaatiometodin avulla. Hallintolainkäytössä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut ovat yleensä olleet asianosaiselle vähäiset. Tutkielman empiirisessä osiossa havaittiin, että oikeudenkäyntikuluja korvataan hieman alle puolessa tapauksista, joissa kuluja pyydetään korvattavaksi ja joissa asia on kokonaan tai osittain voitettu. Kuluja korvataan harvoin kokonaan vaaditun määrän mukaisesti. Tutkielman perusteella hallintolainkäytön ongelman voidaan pitää kulukorvauksen saamisen heikkoa ennustettavuutta. Muutoin yksityisen oikeusturva hallintolainkäytössä on oikeudenkäyntikulujen osalta hyvä, sillä yksityinen joutuu korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulujan suhteellisen harvoin