Jalkapalloilijoiden kokemuksia rasismista ja antirasismista Suomessa

Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan jalkapalloilijoiden kokemuksia rasismista ja antirasismista Suomessa. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia rasismikokemuksia jalkapalloilijoilla on ollut, ja miten ne ovat vaikuttaneet heihin. Tämän lisäksi tarkastelussa on pelaajien kokemukset ja ajatukset rasismiin puuttumisesta ja antirasistisesta työstä lajin sisällä. Tutkimusaineisto koostuu kuuden Suomessa pääsarjatasolla pelaavan jalkapalloilijan teemahaastattelusta, jotka on analysoitu teoriaohjaavan analyysin avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostivat aiemman rasismitutkimuksen keskeiset käsitteet, kuten rodun käsite ja rodullistamisen prosessi, valkoisuuden normi, arkielämän rasismi, rakenteellinen rasismi ja antirasismi. Tutkimustulosten mukaan pelaajien rasismikokemukset olivat kategorisoitavissa arkielämän rasismin alle, ja ne esiintyivät kolmessa eri muodossa: avoin arkielämän rasismi, piilossa oleva arkielämän rasismi sekä rodullistamisen kokemukset. Rasismikokemuksista seurasi sekä välittömiä tunnereaktioita, kuten turhautuneisuutta ja pelkoa, että pitkän aikavälin vaikutuksia, kuten ulkopuolisuuden tunnetta ja vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressi ilmeni muun muassa varautuneisuutena ja oman liikkumisen rajoittamisena rasististen kohtaamisten pelosta johtuen. Rasismiin puuttumisen osalta tutkimustulokset osoittivat, että pelaajien myönteisissä kokemuksissa lähes aina rasismiin oli puuttunut joku lähipiiristä, kuten omat ystävä tai joukkuekaveri. Kielteiset kokemukset sisälsivät hiljentämisen ja väheksynnän kokemuksia, reagoimattomuutta tuomarin, seuran tai liiton osalta rasistisissa tilanteissa. Suomalaisen jalkapallon antirasistisessa työssä oli pelaajien kokemusten mukaan parannettavan varaa. Tärkeinä asioina antirasistisessa työssä koettiin toimivat kampanjat sekä koulutuksen, osaamisen ja tietotaidon lisääminen. Lisäksi tärkeiden asioiden listalla olivat organisaatioiden selkeät arvot ja toimintatavat sekä turvallisen tilan tavoite. Urheilijoiden nostamat epäkohdat olivat rasismikeskustelun puute ja kokemukset siitä, että tuki ja antirasistinen työ on näennäistä, eikä julistukset rasismin vastaisuudesta kohtaa tosielämän tilanteiden kanssa. Tulokset osoittavat, että pelaajat kuitenkin näkivät lajissa potentiaalia kehitykseen antirasistisen toiminnan suhteen. Vastuun rasismin kitkemisestä nähtiin laskeutuvan ylhäältä alaspäin, Palloliitosta seuroihin ja valmentajiin ja sitä kautta pelaajille.This master's thesis in the social sciences of sports examines footballers' experiences of racism and anti-racism in Finland. The study examines what racist experiences football players have had and how they have been affected of it. In addition to this, the study includes players’ experiences and thoughts on tackling racism and anti-racist work in football. The research material consists of thematic interviews of six football players playing at the main league level in Finland. The research material has been analyzed with the help of theory-based analysis. The theoretical framework of the dissertation was formed by the key concepts of previous racism research, such as the concept of race and the process of racialization, the norm of whiteness, everyday racism, institutional racism and anti-racism. Players’ experiences of racism were categorized under everyday racism, and took three different forms: overt everyday racism, hidden everyday racism, and experiences of racialization. Experiences of racism had two kinds of effects: immediate emotional reactions such as frustration and fear in addition to long-term effects such as feelings of alienation and minority stress. Minority stress appeared as reserve and limiting one’s own movement due to fear of racist encounters. Regarding tackling the problem of racism, research showed that in the positive experiences of players, racism was almost always intervened by someone close, such as their own friend or teammate. Negative experiences included experiences of silence and disdain, unresponsiveness by the referee, the club, or the federation in racist situations. According to the players' experience, there was room for improvement in the anti-racist work of Finnish football. Effective campaigns and the increase of education and raising awareness were seen as important things in anti-racist work. In addition, the list of important issues included the clear values and operating methods of the organizations and the concept of a safe space. The grievance mentioned was the lack of discussion of racism. In addition, athletes had experienced that support and anti-racist work in Finnish football are apparent, and the declarations of anti-racism do not face real-life situations. Yet the results show that players see the potential of football as a sport for development in terms of anti-racist activity. Responsibility for eradicating racism was seen to descend from the top down, from the Football Association to the clubs and coaches and through it to the players