Motivoivan haastattelun soveltuvuus yksilösosiaalityön työmenetelmänä

Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, miten motivoiva haastattelu soveltuu työmenetelmäksi erilaisiin yksilösosiaalityön asiakastilanteisiin. Keinoja ymmärtää ilmiötä teoreettisesta näkökulmasta saatiin käsittelemällä vuorovaikutusta ja haastattelutaitoja osana sosiaalityöntekijän ammatillisuutta sekä motivoivan haastattelun henkeä ja periaatteita. Työn tavoitteen täyttämiseksi kerättiin poikkitieteellinen ja kansainvälisiin lähteisiin painottuva kirjallisuusaineisto, joka koostui tieteellisistä tutkimuksista ja artikkeleista. Aineistolähtöisen analyysin avulla muodostettiin kolmijakoinen luokittelu: (1) asiakkaan ja (2) sosiaalityön näkökulmat sekä (3) yhteiskunnallinen näkökulma. Luokittelun avulla voitiin saavuttaa syvällistä ymmärrystä motivoivan haastattelun käyttömahdollisuuksista sosiaalityön yksilötyössä. Työn keskeisenä tuloksena esitetään, että motivoiva haastattelu on soveltuva työmenetelmä moniin erilaisiin yksilösosiaalityön asiakastilanteisiin. Menetelmän käytöstä on raportoitu enimmäkseen lupaavia tuloksia sekä asiakkaan ja sosiaalityön näkökulmista että yhteiskunnallisestakin näkökulmasta katsottuna. Motivoiva haastattelu tarjoaa mahdollisuuksia jo olemassa olevien ongelmien korjaamiseen, niiden pahenemisen estämiseen tai ennaltaehkäisyyn. Motivoivan haastattelun käyttöpotentiaali sosiaalityön kentällä on paljon laajempi kuin mitä tieteellisessä kirjallisuudessa on kerrottu Suomessa hyödynnettävän. Työn johtopäätöksenä esitetäänkin, että olisi perusteltua ja tarpeen tehdä lisää kotimaista tutkimusta motivoivan haastattelun soveltuvuudesta suomalaisen sosiaalityön asiakastilanteisiin ja erityispiirteisiin. Tämän lisäksi menetelmän laajempi käyttöönotto sosiaalityön asiakastyössä edellyttäisi niin organisationaalista kuin yhteiskunnallistakin tahtotilaa, tukea ja resursointia. Tämä kandidaatintutkielma tuottaa lisäymmärrystä sekä uuden aineistolähtöisen jaottelun motivoivan haastattelun mahdollisuuksista erityisesti yksilösosiaalityön näkökulmasta. Näin työ täydentää eritoten suomalaisen sosiaalityön tutkimusta, jossa motivoivaa haastattelua on käsitelty niukalti