Budjettikurisopimus – kestävään talouteen pakottaminen oikeuden keinoin

Julkisen talouden kestävyysvaje on noussut viime vuosina näkyväksi osaksi talouspolitiikkaa. Euroopan unionin Vakaus- ja kasvusopimuksen tiukentamiseksi tehty niin sanottu budjettikurisopimus pyrkii vastaamaan valtiontalouden kestävyysvajeeseen lisäämällä jäsenvaltioiden talouden ”kestävyyttä”. Vaikka kestävyyden sisältö on määritelty sopimuksessa objektiivisin kriteerein, ei tällä näytä olevan suurta käytännön merkitystä unionin talouspoliittisessa viitekehyksessä. Myös sopimuksen oikeudelliset mahdollisuudet budjettikurin lisäämiseksi vaikuttavat vähäisiltä. Sopimus edustaa uusliberaaliin politiikkaan perustuvaa uudeksi konstitutionalismiksi kutsua kehityskulkua, joka eristää politiikkaa taloudesta ja oikeudesta. Sopimuksen laajempi merkitys paljastuu, kun sopimusta tarkastellaan tämän viitekehyksen puitteissa. Sopimus voidaan ymmärtää yritykseksi naamioida tiettyjä poliittisia valintoja neutraaliin kaapuun. Se paljastaa myös Euroopan talous- ja rahaliiton nykyisen rakenteen todennäköisen kestämättömyyden