Saksansuomalaisten lasten suomalainen maisema ja kieli

Tämä artikkeli perustuu tekeillä olevaan väitöskirjatutkimukseen ”Saksansuomalaisten lasten suomen kieli ja suomalainen identiteetti”. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä merkitys saksansuomalaiselle lapselle on suomen kielellä suomalaisuuden ja identiteetin rakentajana. Tutkimusta varten on haastateltu suomeksi 6–12-vuotiaita lapsia 12 saksansuomalaisesta perheestä Hampurin ja Münchenin seudulla. Artikkelissa olevat sitaatit ovat lainauksia lasten puheenvuoroista. Niiden tarkoitus on välittää autenttisia välähdyksiä peruskouluikäisten lasten ajatuksista. Heidän kuvauksistaan ja pienistä kertomuksistaan saa käsityksen heidän käyttämästään suomen kielestä ja sen avulla välitetystä suomalaisuudesta. Suluissa mainitut lasten nimet on muutettu, mutta niiden avulla pyritään kuitenkin kuvaamaan nimien kulttuurisidonnaisuutta. Vaikka saksansuomalaisista voidaan koota tiettyjä yhtäläisiä piirteitä, kuten kohtalainen koulutus ja kielitaito, sopeutuminen ja se, ettei heitä syrjitä saksalaisen valtakulttuurin piirissä, on perheiden yksilöllisten piirteiden kirjo värikäs. Lapset poimivat ja suodattavat oman kokonaisuutensa napsien piirteitä aikuisten ajatuksista, asenteista ja toimista ja kutoen niistä oman maisemansa tässä ja nyt. Oletettavasti haastattelujen sisältöön on herkkävireisesti vaikuttanut se, miten kauan edellisestä Suomen-matkasta on aikaa, mutta lasten innostus tai epäilys on aitoa. – Odotan, että pääsen Nallekoiran kanssa metsään tai niitylle keräämään kukkia, sanoi 10-vuotias hampurilaistyttö ennen kolmeviikkoista Suomen-matkaansa