Toisen asteen koulutuspolitiikka murtautuu ulos marginaalista 1990-luvun Suomessa

Refereed article This article describes Finnish upper secon­dary education policy from the 1970s until to 1990s when many complicated and dis­putable reforms were made. At 1970s the new generation of the policy-makers ente­red into political arena. The reformists sup­ported the idea of comprehensive school and their impact and voice was clearly ap­parent in the executed reform which con­sidered both upper secondary school and vocational school. Post Second World War the Finnish educational policy was main­ly done by political committees which we­re empowered by Minister of Education. However, at 1980s the political power was delegated from the government to local politicians and authorities. At 1990s wor­king groups were typical phenomena. Tho­se were nominated by Minister of Educa­tion and they were following the political guidance. Shift from committees towards working groups narrowed down the num­ber of people who were involved to deci­sion making. The Finnish education po­licy has been strongly linked into natio­nal economy and social policy because it was seen as a remedy for youth unemp­loyment. The article is based to thesis: “The clash between equality and indivi­dualism” by Raija Meriläinen.Artikkeli on läpikäynyt referee-menettelyn Artikkelissa tarkastelen suomalaista toi­sen asteen koulutuspolitiikka, joka raken­tui joukosta käänteen tekeviä ja poliitti­sesti hankalia koulu-uudistuksia 1970- ja 1980-luvuilla. Tuolloin vaikuttajiksi tulivat nuoret koulutuspolitiikan suunnittelijat ja peruskoulun kannattajat. Heidän käden­jälkensä näkyi kokoon kutsutuissa komi­teoissa, joissa heijastui pyrkimys uudistaa toisen asteen koulutusta. Loppujen lopuk­si uudistukset kohdistuivat aina kahteen eri koulutussektoriin eli lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Komitea­laitos menetti merkitystään 1980-luvulla, jolloin alkoi kehitys päätösvallan delegoin­nista paikallistasolle. 1990-luvulla olivat tyypillisiä valtakunnan tasolla kutakin teh­täväksi antoa varten nopeasti perustetut työryhmät ja arviointi, jotka nousivat kou­lutuspolitiikan kehittämisen välineiksi. Ta­louspolitiikka vaikutti toisen asteen kehit­tämiseen siten, että 1970-luvun nuoriso työttömyys näkyi koulutuspolitiikan kehittämislinjauksissa kuten myös harjoitettu yhteiskuntapolitiikka. 1990-luvun koulutuspolitiikan välineistö pohjautuu uudenlaisiin dokumentteihin. Artikkeli pohjautuu väitöstutkimukseen: Valkolakki vai haalarit, vaiko molemmat