Vaikutusvaltaa hakemassa: Suomen ja Ruotsin poliittiset diskurssit EU:n puolustusyhteistyöstä 2016–2019

The article discusses how Swedish and Finnish politicians discuss deepening defence cooperation in the European Union, in particular the Permanent Structured Cooperation (PESCO) in defence. The empirical material consists of political documents and parliamentary debates from 2016 to 2019 and includes white papers, reports, parliamentary debates, government proposals and letters concerning Permanent Structured Cooperation. The analytical tool utilized in the articles is based on Europeanization theory and its concepts of national projection, national adaptation and identity reconstruction. The Finnish and Swedish politicians justify the participation in PESCO by referring to influence: Finnish politicians depict PESCO as based on a partly Finnish initiative of strengthening defence cooperation. Those (few) opposing PESCO, in turn, utilize different levels of discourse: the Finnish opponents describes PESCO as part of federalist development, whereas the Swedish criticism regard the potential disruption of the Swedish military non-alignment as a threat. The policies of the countries, however, remain similar.Artikkelissa kuvataan, kuinka Suomessa ja Ruotsissa ilmaistut poliittiset perusteet osallistua EU:n pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY) pohjautuvat kansalliseen vaikutusvaltaan. Empiirinen aineisto koostuu poliittisista asiakirjoista ja täysistuntokeskusteluista vuosina 2016–2019. Analyyttisenä apuvälineenä artikkelissa käytetään eurooppalaistumisteorian käsitteitä kansallisesta vaikuttamisesta, mukautumisesta ja identiteetin uudelleenrakentumisesta. Suomessa hallitus esittää PRY:n pohjautuvan Suomen osaltaan alullepanemaan yhteistyöhön ja Ruotsissa taas halutaan päästä vaikuttamaan yhteistyöhön alusta pitäen. Yhteistyöhön osallistumisen (harvalukuiset) vastustajat puolestaan käyttävät erilaisia keskustelun tasoja: Suomessa kriitikot ovat esittäneet PRY:n olevan osa liittovaltiokehitystä, ja Ruotsissa uhkana on nähty maan sotilaallisen liittoutumattomuuden rapautuminen. Varsinaisen politiikan sisällössä mailla ei diskurssieroista huolimatta ole kuitenkaan huomattavia eroavaisuuksia, vaan molemmat maat osallistuvat PRY-projekteihin aktiivisesti