Mikä oikeuttaa yliopistojen täydennyskoulutuksen?

This article looks at the issue of how further education centres are able to adapt themselves into traditiona! universities as mediators between science and the practical world. !n return for the university status recognized by representatives of the sciences, further education centres offer the materia! and non-material recognition of the outside world. The worth of this recognition is heightened by the fact that the activities of further education centres, despite their mundane nature, appear to support the achieving of major societal goals such as coping with structural changes and the establishing of an information society. Although acceptance by society has become increasingly important to universities, the representatives of the science find it difficult to accept further education centres on equal par as they fear that non-university nature of the the activities of further education centres will gradually eat away the respect that people have for science.Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, kuinka täydennyskoulutuskeskukset sovittavat itsensä perinteiden määrittämään yliopistoon tieteen ja käytännön välittäjänä. Täydennyskoulutuskeskukset tarjoavat tieteen edustajien tunnustaman yliopistollisen aseman vastineeksi yliopiston ulkopuolelta hankkimaansa aineellista ja ei-aineellista tunnustusta. Tunnustuksen arvoa kohottaa se, että täydennyskoulutuskeskusten toiminta näyttää arkipäiväisyydestään huolimatta ratkaisevasti tukevan suurten yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden, kuten rakennemuutoksen hallitseminen ja tietoyhteiskunnan rakentaminen, saavuttamista. Vaikka yhteiskunnallinen hyväksyntä on tullut koko yliopistolle entistä tärkeämmäksi, tieteen edustajien on vaikea antaa täydennyskoulutuskeskuksille oikeutta esiintyä tieteen edustajana, sillä he pelkäävät täydennyskoulutuskeskusten yliopillisten perinteiden vastaisen toimintatavan nakertavan tieteen arvostusta