Rypsi- ja soijapuriste puna-apilasäilörehun valkuaistäydennyksenä

Tutkimuksessa selvitettiin valkuaisrehun määrän ja valkuaislähteen vaikutuksia lypsylehmien rehunsyöntiin, maitotuotokseen ja maidon koostumukseen, kun säilörehu oli puhdasta puna-apilaa.Valkuaisrehuina olivat Öpex®käsiteltyrypsipuriste ja soijapuriste, joita lisättiin ohra-kauraseokseen(1:1) siten, että väkirehussa oli raakavalkuaista keskimäärin 145 (taso 1) tai 180 (taso 2) g/kg kuiva-ainetta(KA). Rypsipuristeen määrä oli 1,5 (R1) tai 3,0 (R2) kg/pv ja soijapuristeen määrä sensuuremman valkuaispitoisuuden vuoksi 0,95 (S1) tai 1,9 (S2) kg/pv. Lehmät saivat väkirehuakeskimäärin 10,8 kg/pv. Säilörehu oli esikuivattua, puna-apilantoisesta sadosta pyöröpaalattua rehua,jota lehmät saivat vapaasti. Säilönnälliseltä laadultaan rehu oli melko pitkälle käynyttä, minkä vuoksisen sokeripitoisuus oli pieni. Rehussa oli myös runsaasti etikkahappoa, mutta ammoniumtypen osuuskokonaistypestä oli pieni. Säilörehun sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa(in vitro pepsiinisellulaasimenetelmä)oli keskimäärin 608 g/kg.Tutkimus tehtiin tasapainotetun 4´4 latinalaisen neliön mukaisesti ja siinä oli mukana neljä 23kertaa poikinutta ay-lehmää.Tutkimuksen alkaessa lehmien poikimisesta oli kulunut 7685päivää.Lehmät söivät säilörehua rypsiruokinnoilla keskimäärin 13,3 kg KA/pv ja soijaruokinnoilla 13,1 kgKA/pv. Valkuaisen määrää lisättäessä säilörehun syönti väheni vaikutuksen ollessa suurempiruokittaessa rypsiä kuin soijaa (1,0vs. 0,4kg KA/pv), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.Väkirehun syönnissä ei ollut eroa ruokintojen välillä. Valkuaistason nosto lisäsi lehmienraakavalkuaisen saantia (P<0,05), mutta ei vaikuttanut ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV)saantiin. Rypsiä syötettäessä lehmät saivat hieman enemmän OIV:a kuin soijaa syötettäessä (P<0,10).Myös kuitua (NDF) lehmät saivat enemmän, kun valkuaislähteenä oli rypsi verrattuna soijaan(P<0,05). Lehmien energian saanti väheni numeerisesti, kun rypsin määrää lisättiin, mutta soijanmäärää lisättäessä pysyi samana. Rehuannoksen orgaanisen aineen sulavuudessa ei ollut eroavalkuaislähteen eikä valkuaistasojen välillä. Kuidun sulavuus oli rypsillä ruokittaessa parempi kuinsoijalla ruokittaessa (P<0,05). Valkuaistason nosto ei vaikuttanut kuidun sulavuuteen.Maitotuotos oli keskimäärin 33,1 (R1), 34,2 (R2), 33,4 (S1) ja 33,6 (S2) kg/pv jaenergiakorjattu maitotuotos (EKM) 31,3 (R1), 32,9 (R2), 32,3 (S1) ja 31,4 (S2) kg/pv. Valkuaislähdetai valkuaistaso eivät vaikuttaneet merkitsevästi tuotokseen. Rypsi lisäsi (P<0,001) maidonvalkuaispitoisuutta soijaan verrattuna (31,7 vs. 30,9 g/kg). Muutoin ruokinta ei merkitsevästivaikuttanut maidon koostumukseen tai rasva,valkuais- jalaktoosituotokseen.Rypsipuriste osoittautui soijapuristetta paremmaksi valkuaisen lähteeksi myös yksinomaistapuna-apilasäilörehuakarkearehuna käytettäessä. Aikaisemmista kokeista poiketen ruokinnanvalkuaistason nosto rypsin tai soijan avulla ei lisännyt lainkaan säilörehun kuivaaineensyöntiä.Rypsilisää käytettäessä maidon valkuaispitoisuus oli kuitenkin merkitsevästi suurempi kuin soijalisääkäytettäessä. Plasman pienemmät metioniinipitoisuudet soijaruokinnoilla viittaavat siihen, ettämetioniinin puute saattoi rajoittaa maidontuotantoa soijapuristeruokinnoilla. Tehty koe antoi viitteitäsiitä, että runsaasta lisävalkuaisannoksesta ei olisi apilaan perustuvassa ruokinnassa yhtä suurta hyötyäkuin heinäkasviruokinnassa