Liharotuisten nautojen rehunhyväksikäyttö ja residuaalinen syönti

Perinteisesti rehujen hyväksikäyttö on ilmoitettu rehunmuuntosuhteella. Rehunmuuntosuhteessa eioteta huomioon yksilöiden välisiä eroja ylläpitoon ja kasvuun tarvittavassa energianmäärässä. Rehunmuuntosuhteellaon vahva yhdysvaikutus eläimen kasvuominaisuuksien ja aikuiskoon kanssa. Rehukustannuksetmuodostuvat kookkaammilla eläimillä suuremmiksi, vaikka niiden kasvuominaisuudetolisivat ylivertaisia. Emolehmätuotannossa eläinten hedelmällisyys on tuotannon avaintekijöitä. Elopainoltaankookkaampien eläinten lisääntymistehokkuus on hieman alhaisempi. Tämä johtuu osittainmyöhemmin saavutetusta sukukypsyysiästä. Emolehmäkarjassa rehun ja peltopinta-alan tarve lisääntyymerkitsevästi eläinten aikuiskoon kasvaessa. Tilan kokonaistehokkuus voi kärsiä suuremmastarehukustannuksesta siitä huolimatta, että tuotantotulokset nousevat.Residuaalinen syönti on erotus, joka muodostuu eläimen todellisesta syönnistä ja arvioidustasyönnistä saavutettua tuotantotulosta kohden. Laskentatavasta johtuen residuaaliseen syöntiin ei vaikutaeläimen koko tai tuotanto-ominaisuudet. Residuaalisen syönnin yhdysvaikutus eläimen aikuiskoonja kasvuominaisuuksien kanssa on hyvin pieni tai sitä ei ole havaittu. Residuaalisen syönnin avulla onmahdollista löytää ne yksilöt, jotka ovat syövät vähemmän rehua ja ovat tuotannollista ominaisuuksiltatasavertaisia. Residuaalinen syönti periytyy keskinkertaisesti.Fysiologisesti residuaaliseen syöntiin vaikuttavat rehun syönti ja sulatus, aineenvaihdunta, fyysinenaktiivisuus ja lämmönsäätely. Residuaalisella syönnillä on taloudellinen ja ympäristövaikutus.Emolehmäkarjan ylläpitoenergiantarvetta voidaan vähentää 9 – 10 % valitsemalla matalan residuaalisensyönnin omaavia eläimiä. Loppukasvatuksessa eläinten kuiva-aineen syönti on ollut matalan residuaalisensyönnin eläimillä keskimäärin 12 % matalampi ja rehunmuuntosuhde 9 – 15 % tehokkaampikuin korkean residuaalisen syönnin eläimillä. Sonnan määrää sekä ravinnepäästöjä voidaan vähentää15 – 17 % valitsemalla matalan residuaalisen syönnin omaavia eläimiä. Australialaisissa ja Pohjoisamerikkalaisissatutkimuksissa matalan residuaalisen syönnin eläinten metaanintuotanto on ollut 25 –30 % vähäisempää kuin korkean residuaalisen syönnin eläimillä. Teurasruhot ovat olleet hieman vähärasvaisempiamatalan residuaalisen syönnin eläimillä korkean residuaalisen syönnin eläimiin verrattuna.Vähärasvaisuus voi aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia emojen hedelmällisyyteen. Matalan residuaalisensyönnin emot ovat poikineet 5- 6 päivää myöhemmin kuin korkean residuaalisen syönninemot.Residuaalisen syönnin määritys vaatii 70 päivän koejakson, jossa mitataan eläimen päivittäinensyönti ja kasvu. Geenitesti vähentää kustannuksia rehunhyötysuhteeltaan erinomaisten eläinten tunnistamisessa