Karjatilan nurmirehun korjuuaikastrategiat

Säilörehu on merkittävin yksittäinen kustannuserä maidon tuotantokustannuksesta. Avaintekijä säilörehuntuotantokustannuksen alentamiseen on satotason nostaminen. Yksi keino tähän on korjata rehunykyisiä suosituksia myöhemmin. Ensimmäisen rehunkorjuun myöhästyttäminen heikentää pääsadonrehuarvoa ja vaikuttaa seuraavan sadon määrään ja laatuun. Lisäksi säilörehun laadun muutokset vaikuttavatlehmien lisäväkirehuruokintaan, joten kokonaisuuden hallinta on vaativa tehtävä.Korjuuaikastrategioiden tutkimiseksi MTT järjestää kolmevuotisen kehittämishankkeen (Karjatilankannattava peltoviljely, KARPE), jossa koeruutumittakaavassa mitataan eri korjuuaikastrategioidentuottama kokonaissato koko kasvukautta kohden. Koeruutujen lisäksi vastaavat korjuuajat toteutetaanmaatilamittakaavassa, jotta saadaan tarvittava säilörehumäärä lypsylehmien ruokintakoetta varten.Hankkeen tulosten perusteella luodaan lineaarinen optimointimalli, joka kertoo taloudellisesti kannattavimmanvaihtoehdon ottaen huomioon kolme eri peltoala/eläinmäärä –suhdetta. Tutkimukseen valittujenkorjuuaikastrategioiden niittoajat ovat seuraavat: A) tavanomainen kahden niiton säilörehunkorjuu,jossa D-arvotavoite ensimmäisessä niitossa on 690 g/kg ka, B) myöhästetty kahden niiton rehunkorjuu,jossa ensimmäisen niiton D-arvotavoite on 650 g/kg ka, C) heinäkuun alkuun myöhästettykahden niiton korjuustrategia, jossa ensimmäisen niiton säilörehun D-arvotavoite on 620 g/kg ka sekäD) kolmen niiton strategia, jossa ensimmäinen korjuun D-arvotavoite on 690 g/kg ka.Kesällä 2008 tehtiin lypsylehmillä pilottikoe täydentäen D-arvoltaan 650 g/kg ka ja 690 g/kg kasäilörehuja kahdella eri väkirehutasolla (9 ja 12 kg) ja kolmella raakavalkuaistasolla (raakavalkuainen140, 180 ja 210 g/kg ka). Ruokintakokeen perusteella 3 kg väkirehua vastasi 4 prosenttiyksikön muutostaD-arvossa mikä vastaa aikaisempia koetuloksia. Suurin maitotuotos saavutettiin D-arvoltaan 690g/kg ka säilörehulla ja korkeimmalla väkirehutasolla. Koeasetelma ei ota kantaa siihen, miten korkeaväkirehumäärä tarvittaisiin syötettäessä D-arvoltaan 650 g/kg ka säilörehua, jotta päästäisiin samaantuotostasoon D-arvoltaan 690 g/kg ka ja 12 kilon väkirehuyhdistelmän kanssa. Tämän kokeen perusteellaväkirehussa voidaan käyttää samaa valkuaispitoisuutta säilörehun sulavuudesta riippumatta.Maitotuotos lisääntyi lineaarisesti korkeimmalle väkirehun lisävalkuaistasolle saakka. Mikäli tarkastelurajoitetaan kokeen mukaisiin säilö- ja väkirehuihin eikä huomioida pellonkäyttöä, on D-arvoltaan690 g/kg ka säilörehu tuottavin valinta.Kesällä 2009 tehdyn ruutukokeen perusteella säilörehun ensimmäisen korjuuajan myöhästyttäminenlisäsi sekä kuiva-aine-, että rehuyksikkömäärää koko kesä huomioiden. Ensimmäisessä sadossasaavutettu kuiva-aineen lisäkasvu kompensoitui osittain toisessa sadossa, joten erot eri niittostrategioidenvälillä eivät muodostuneet mittaviksi. Rehuyksikköarvo huomioiden erot eri niittostrategioidenvälillä vielä pienenivät. Kolmen niiton strategialla kokonaissato jäi pienimmäksi. Niiton myöhästyttäminenpääsääntöisesti paransi jälkisadon sulavuutta, joten kun niittoajankohtaa muutetaan, on mahdollistasäädellä kokonaissadon nurmen sulavuutta. Ruutukokeen perusteella myöhäisin ensimmäinenniitto olisi paras vaihtoehto ry-sadon perusteella.Maatila joutuu tekemään rehuntuotantoratkaisunsa tilasysteemitasoisena, joten yksittäiset koetulokseteivät anna vastausta, mikä olisi paras vaihtoehto. Tätä varten koesarjaa jatketaan ja tiedoistamuodostetaan yhdessä aikaisemman tiedon kanssa optimaalista kokonaisratkaisua hakeva malli