Pellavan siemenen laadun kehittäminen

Suomalaiset öljypellavayritykset ovat kiinnostuneita tuotteidensa laadun kehittämisestä. Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksessa luodun Laaturenkaan avulla on tutkittu ja arvioitu erilaisia laatuun vaikuttavia ominaisuuksia. Öljypellavan laadun kehittäminen on osana vuonna 2005 päättynyttä Agrokuituverkosto-hanketta. Tähän hankkeeseen osallistuivat Palmenia, Helsingin yliopiston Agroteknologian laitos sekä öljypellavayritykset.Osana Agrokuituverkoston toimintaa on vuosina 2004-2005 Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksen toteuttama kadmiumselvitys. Selvitystä varten yritykset toimittivat öljypellavanäytteitä kadmiumanalyyseihin. Mitattuja arvoja verrattiin kansainvälisiin pitoisuuksiin ja hyväksyttävästä päiväsaannista esitettiin arviot. Tulokseksi saadut kadmiumpitoisuudet ovat samaa tasoa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Normaalilla suomalaisella ruokavaliolla pellavansiementä saa kadmiumin suhteen syödä turvallisesti suositellun määrän 24 g - 30 g. Suomalaisen pellavan kadmiumpitoisuus ei siis aiheuta normaaleilla päiväannoksilla (esim. 24 g pellavaa päivässä) erityistä riskiä, kun asiaa tarkastellaan nykyisen WHO:n asettaman PTDI-arvon (Provisional Tolerable Daily Intake) kannalta. Runsaskadmiumisen ruokavalion lisänä em. päiväannokset voivat olla liian suuret, jos käytetään korkean kadmiumpitoisuuden omaavaa pellavaa. Jos pellavansiementä käytetään päivässä alle 24 g määrä, riskit vähenevät vastaavasti. Poikkeuksena ovat ne henkilöt, joilla on muitakin riskitekijöitä kadmiumin saannin suhteen, esim. saastunut asuinalue, tupakointi tai alentunut sietokyky. Tällöin on kiinnitettävä enemmän huomiota kadmiumin kokonaissaantiin ja saantiin myös pellavan siemenen osalta. Osasta pellavan siemeniä mitattiin myös rasvahappokoostumus ja muut laatuominaisuudet. Lajikkeiden välillä oli eroja erityisesti proteiinipitoisuuksissa, α-linoleenihappopitoisuuksissa sekä fenolisten yhdisteiden määrässä