Hukkakauran siementen itävyyden säilyminen kokoviljasäilörehussa

Hukkakaura on lakisääteisesti torjuttava rikkakasvi, joka on ensisijaisesti torjuttava kitkemällä tai kemiallisesti. Jos torjunta epäonnistuu, viranomainen voi antaa hävittämismääräyksen. Vaihtoehtoja ovat olleet niitetyn kasvuston toimittaminen kaatopaikalle tai polttaminen. Kasvimassaa on usein niin paljon, että kaatopaikat eivät ota sitä vastaan. Kostea kasvusto ei myöskään pala herkästi. Peltoalasta ei näissä tapauksissa makseta tukia, koska sadon korjuuvelvoite ei täyty. Tutkimuksessa selvitettiin, miten hukkauran itävyys kehittyy kasvukauden aikana ja häviääkö itävyys kokoviljasäilönnässä. Jos itävyys häviää ja viranomainen sallii saastuneen kasvuston korjuun kokoviljasäilörehuksi, vältetään tukien menetyksistä ja kasvuston hävittämisestä aiheutuvat tappiot. Hukkakauran saastuttamalta ohrapellolta kerättiin vuosina 2005 ja 2006 hukkakauran siemeniä röyhylle tulosta alkaen kuusi kertaa viikon välein. Samalta pellolta kerättiin ohraa, joka silputtiin kokoviljasäilörehun raaka-aineeksi. Säilöntäainekäsittelyjä olivat painorehu (PR), muurahaishappo 2, 4 ja 6 l/t (MH2, MH4 ja MH6) sekä maitohappobakteerivalmiste (Lactofast, 106 pmy/g, Y). Käsitellyn silpun joukkoon sekoitettiin hukkakauran siemeniä ja massa säilöttiin koesiiloihin. Siilot avattiin ja rehusta eroteltiin hukkakauran jyvät itävyysanalyysiin 3 viikon ja 3 sekä 6 kuukauden säilönnän jälkeen. Lisäksi vuonna 2006 tutkittiin hukkakauran siementen itävyyttä pyöröpaaleissa. Siemenet laitettiin läpäisevissä pusseissa paalien sisään ja pinnalle. Kokeessa oli kaksi korjuuaikaa, kolme säilöntäkäsittelyä (PR, MH ja Y) ja kaksi säilöntäaikaa (3 vk ja 3 kk). Koevuodet olivat sääolosuhteiltaan erilaiset. Molempina vuosina jo kaksi viikkoa röyhylle tulon jälkeen ensimmäiset hukkakauran siemenet olivat itämiskykyisiä. Tuleentumisen myötä itävyys lisääntyi lukuun ottamatta sateisen kesän 2005 viimeistä kertaa. Silloin tuleentuneita siemeniä oli varissut ja mukana oli runsaasti myöhemmin kehittyneiden sivuversojen siemeniä. Kuivana kesänä 2006 hukkakaurassa sivuversoja kehittyi selväsi vähemmän ja tuleentuminen oli tasaisempaa. Vuonna 2005 viimeisen korjuukerran MH2- ja MH4-rehusta todettiin yksi itämiskykyinen hukkakauran siemen kolmen viikon säilönnän jälkeen. Vuonna 2006 viidennen korjuukerran MH2-rehussa oli kaksi itämiskykyistä siementä kolmen viikon säilönnän jälkeen. Sen sijaan kuudennen korjuukerran rehuissa oli runsaasti itäviä siemeniä muissa kuin MH4- ja MH6-rehuissa. Molempina vuosina itävyys hävisi kolmen kuukauden säilönnässä kaikissa rehuissa. Paalikokeessa kolmen viikon jälkeen ensimmäisen korjuukerran paaleissa hukkakauran itävyys oli hävinnyt. Sen sijaan toisen korjuukerran paalien pinnassa oli säilöntäainekäsittelystä riippumatta runsaasti itämiskykyisiä hukkakauran siemeniä. Vain paalin sisällä olleiden siementen itävyys hävisi. Kolmen kuukauden jälkeen paaleissa olleiden siementen itävyys oli hävinnyt. Rehujen käymisanalyysien perusteella säilöntäaineen riittävä käyttö varmistaa pH:n laskun ja hyvän käymislaadun sekä edistää itävyyden häviämistä. Jos hukkakaura havaitaan torjunnan kannalta liian myöhään, kasvusto voidaan tutkimuksen perusteella korjata kokoviljasäilörehuksi. Hukkakauran siemenet kehittyvät nopeasti ja tuleentuneet siemenet varisevat herkästi, joten korjuu on tehtävä kahden viikon sisällä röyhylle tulosta. Säilöntäajan tulee olla vähintään kolme kuukautta. Hukkakaura tuottaa runsaasti versoja, joten kasvusto on niiton jälkeen käsiteltävä glyfosaattivalmisteella tai muokattava torjuntaohjelman mukaan