Uskomusperinne ja kristillinen kasvatus 1800-luvulla

The article explores the role of Finnish folk belief tradition in conveying Christian values beside the Lutheran Church. The research material consists of archived folk belief narratives, as well as reminiscences about ecclesiastical life and children’s education in the late 19th century. Acknowledging that early modern popular world view included elements in contradiction with Christian ideals, this text brings forth traditions in accordance with it, contextualizing them with church historical data concerning the ecclesiastical law and discipline. Especially the question of working on holy days is analyzed. In folk legends, Christian norms are defended by nature spirits as well as by the devil or God. Furthermore, folk tradition preserves old norms and practices not required by the Church any more. The emphasis is not only on being a good Christian but on obeying local social norms.1800-luvun luterilaisessa Suomessa kirkollinen esivalta edusti virallista, julkista kristillisyyttä, jonka välineitä kristillisessä kasvatuksessa olivat painettu sana, jumalanpalvelukset ja saarnat, järjestetty opetus sekä kuulustelut ja rangaistukset. Kodeissa opittiin luterilaisen kirkon edellyttämä kristillinen tapakulttuuri, mutta kodin ja kyläyhteisön piirissä välittyi uskomusperinteenä myös viralliseen opetukseen kuulumattomia uskonnollisia ja moraalisia käytäntöjä, mielikuvia ja kertomuksia. Tässä artikkelissa esittelen ja analysoin folkloristiikan näkökulmasta kristillisiin arvoihin kiinnittyvää uskomusperinnettä sekä muistitietoa kristillisestä kasvatuksesta. Kontekstualisoin perinteen 1800-luvun hengelliseen ilmapiiriin ja kirkolliseen elämään yhdistämällä folkloreaineistot kirkkohistorian näkökulmaan