Kansalliset tieteet, etnomusikologia ja liikkuvan maailman problematiikka

The article studies the process of domesticating ethnomusicology as a research field in Finland in the 1970s. Domestication refers to a process in which international trends are not just adopted, but they are modified according to local needs. The article focuses on the lifework of Erkki Ala-Könni, the founder of the Folklife Archives at the University of Tampere. The article scrutinises how Ala-Könni innovated a discipline called Folk tradition, especially folk music, which was a combination of ethnomusicology, musicology, and folklore studies. In this article, the author analyses how the new discipline articulated approaches from two different directions – both from the study of folklore and from the current societal discussions. The author argues that a characteristic feature of this process of domestication was methodological nationalism: the preservation and cultivation of tradition were in a primary focus, although the diversity and variability of tradition were also highlighted. Nowadays the traits of methodological nationalism are important to recognise as the question about ethnicity has become political. This has meant a crisis for ethnomusicological research, which has to rethink its premises. The position paper titled Kansallisten tieteiden kehittämisohjelma (Programme to develop national sciences) is used as research material together with other archival sources to highlight the activities of Erkki Ala-Könni.Artikkelissa tarkastellaan etnomusikologia-oppiaineen kotouttamista Suomeen 1970-luvulla. Kotouttamisella tarkoitetaan prosessia, jossa kansainvälisiä virtauksia ei vain omaksuta, vaan niitä muokataan toimijoiden omien pyrkimysten ja paikallisten erityisolosuhteiden ohjaamina. Tarkastelun kohteena on Tampereen kansanperinteen arkiston perustaneen Erkki Ala-Könnin toiminta sekä etenkin ”Kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki” -oppiaineen perustaminen Tampereen yliopistoon. Oppiaineessa yhdistyi elementtejä etnomusikologian kansainvälisistä virtauksista, musiikkitieteestä ja perinnetieteistä. Analysoin sitä miten oppiaineen perustaminen sijoittui yhtäältä perinnetieteellisiin ja toisaalta ajan yhteiskuntatieteellisiin keskusteluihin. Väitän että etnomusikologian kotouttamista leimasi metodologinen nationalismi, joka merkitsi sitä, että etusijalle tarkastelussa nousi kansallisen kulttuuriperinteen vaaliminen, vaikka perinteen moninaisuutta ja muuttuvuutta tuotiin myös esiin. 2010-luvulle tultaessa metodologisen nationalismin piirteet ovat nousseet erityisen tarkastelun kohteeksi, koska kysymys etnisyydestä on voimakkaasti politisoitunut. Tässä tilanteessa, kulttuurin käsitteen pirstoutuessa, etnomusikologinen tutkimus on joutunut miettimään uudelleen lähtökotiaan. Tarkastelun keskiössä on vuonna 1965 julkaistu Kansallisten tieteiden kehittämisohjelma, jota pidän alkuna etnomusikologian kotouttamisprosessille. Tämän lisäksi tutkimusaineistona on käytetty Erkki Ala-Könnin toimintaan liittyviä arkistoaineistoja