Epävarmuuden elettäväksi tekeminen: Pieni toimijuus prekaarissa työmarkkinatilanteessa

Artikkelissa tarkastellaan tapoja, joilla prekaariin työmarkkinatilanteeseen liittyvää epävarmuutta tehdään elettäväksi. Analyysissa fokusoidaan erityisesti niin sanottuun pieneen toimijuuteen, joka on havaittavilta muodoltaan vähäistä, mutta jonka tarkoituksena on säilyttää toimintakyky ja -tunto epävakaissa olosuhteissa. Analyysi pohjautuu 44 epävakaassa työmarkkinatilanteessa elävän henkilön teema- ja kerronnalliseen haastatteluun. Epävarmuus omaksuttiin erityisesti luovuutta ja itsenäisyyttä vaativassa työssä osaksi työn tekemisen tapaa ilman aktiivisia pyrkimyksiä kontrolloida sitä. Tulevaisuuden ajattelun ja ennakoinnin välttäminen toimi tapana taltuttaa epävakauden synnyttämää levottomuutta ja mahdollistaa keskittymisen nykyhetkeen. Epävarmuutta siedetiin ja olosuhteisiin tyydytiin erityisesti silloin, kun työn prekaarisuus mieltyi omaksi valinnaksi ja ammatinvalinnalliseksi kysymykseksi. Sietämistä rakennetiin osaltaan työelämän nykytilaa koskevan epävarmuuspuheen ja joustavan yrittäjä-työntekijän ideaalin varaan. Kun työmarkkinatilanteen epävakaus mielletiin väliaikaiseksi, epävarmuutta ja sen seurauksia kestetiin. Mikäli välitila osoittautui pysyväksi, saattoi kestäminen muuntua avoimeksi konfliktiksi tai uupumukseksi. Epävarmuuden elettäväksi tekemisen mahdollisuudet eivät kytkeytyneet ainoastaan työsuhteen muotoon. Ne liittyivät kiinteästi siihen, rapauttivatko vai tukivatko prekaarit työn tekemisen työolosuhteet työn ”hyvin” tekemisen edellytyksiä