The making of the Finnish automobile society: comparative, social and economic perspectives

Suomen autoistumisen yhteiskuntahistoriaa Tarkastelen tässä artikkelissa suo malaisen autoyhteiskunnan muotoutumista ensisijaisesti tilastoaineiston avulla. Näkökulma on vertaileva, kun Suomen kehitystä verrataan usealla eri tavalla muiden pohjoismaiden kehitykseen. Suomi on perässä kulkija ja seuraajavaltio autoistumisessa hyvin pitkään. Autoteollisuuden yhteiskunnallisesti vahva asema selittää Ruotsin muita Pohjoismaita varhaisempaa autoistumisen läpimurtoa. Yksityisauton läpimurto alkoi 1950-luvulla, mutta nykyisen autoilun puitteet muovautuivat vasta 1960-luvulta alkaen. Yksityisautojen omistus laajeni, tiet silenivät ja autot paranivat. Suomen rekisteröityjen autojen määrä kasvoi toisen maailmansodan jälkeen tasaisesti, vaikka autokauppa oli hyvin suhdanneherkkää. Myytyjen autojen määrä on vaihdellut hyvin rajusti, sillä työttömyyden nousu supisti autokauppaa sekä 1960- että 1970-luvuilla. Rekisteröityjen autojen lukumäärä kehittyi autojen myyntiä tasaisemmin, koska auton käyttöikä on ollut pitkä ja koska vanhat autot ovat ilmeisesti poistuneet liikenteestä noususuhdanteiden aikana. Suomen historian ydinkysymys on maamme yhteiskunnallisen kehityksen jatkuva, monimuotoinen ja dynaaminen epävakaus. Suomen autoistumisen rytmi avaa mielenkiintoisen näkökulman tähän tutkimusongelmaan. Taloudellinen kehitys, sota-ajat, poliittiset valinnat ja kauppapoliittiset ratkaisut ovat muovanneet myös autoyhteiskuntamme. Suomen autoistumisen historia on osa maamme ripeän taloudellisen nousun ja rajujen suhdannevaihteluiden historiaa. Autokaupan äkillinen romahdus ja nopea nousu 1990- ja 2010-luvuilla kertovat, että Suomen epävakaan talouden ja autoistumisen perinteet elävät yhä. Artikkeli on muokattu versio aiemmin julkaistusta suomenkielisestä tekstistä teoksessa Toiskallio, Kalle (toim.): Viettelyksen vaunu. Autokulttuurin muutos Suomessa. SKS, Jyväskylä, 2001