Mahtava peräsin ja pulleat purjeet: lihavuus, naiskuva ja seksuaalisuus kolmessa suomalaisessa populaarimusiikkikappaleessa

Artikkelissa rakennetaan siltaa suomalaisen kulttuurisen musiikintutkimuksen ja feministisen kulttuurisen lihavuustutkimuksen välillä ensimmäistä kertaa. Tavoitteena on tarkastella kriittisesti painodiskursseja suomalaisessa populaarimusiikissa kolmen esimerkin kautta: Kipparikvartetin ‘On lautalla pienoinen kahvila’ (1951), Leevi and the Leavingsin ‘Sopivasti lihava’ (1988), ja Jukka Pojan ‘Pläski’ (2007). Musiikkia analysoidaan sekä lyriikoiden että soivan materiaalin tasolla kulttuurisen lähiluvun avulla (Middleton 2012, Richardson 2016) , erityistä huomiota painon kuvailuun kiinnittäen. Yhtenä lisänäkökulmana artikkelissa käytetään autoetnografiaa (Kyrölä 2014), jossa tutkija tuo omia muistikuviaan ilmi laulujen esitys- tai kuulemistilanteissa esimerkkinä lihavan ihmisen kokemuksesta painodiskurssin musiikillisesta kuvailusta. Laulujen ja niiden painodiskurssien kautta avautuu useita kysymyksiä koskien laulujen naiskuvia, niiden seksualisointia ja kehollistamista, sekä niiden ihannointia ja kammoksumista. Lisäksi artikkelissa analysoidaan suomalaisuuden käsitettä (Lehtonen, Löytty & Ruuska 2004) osana hyväksyttävää naiseutta ja lihavuutta. Kipparikvartetin ‘On lautalla pienoinen kahvila’ kuvailee kahta naista, Sannia ja Marleenaa, joista toinen on kaunis, toinen pullukka. Leevi and the Leavingsin ‘Sopivasti lihava’ kuvailee lihavaa naista seksuaalisena fetissinä. Jukka Pojan ‘Pläski’ levittää kehopositiivista kuvaa antamalla luvan olla “pläski”, jota voi verrata hiphop-kulttuurin sanaan “phat” (Gross 2005). Kaikkien laulujen nais- ja kehokuvia lähestytään huumorin kautta. Artikkelissa pohditaan, onko ilakoiva, karnevalistinen lähestymistapa toiseuttava vai hyväksyvä strategia kuvaamaan lihavaa kehoa, ja miten haluttava naiseus kuvastuu lihavuuteen. Hyväksyttävä naiseus on kaikissa esimerkeissä kyseenalaistettu tila liittyen nimenomaan lihavuuteen, seksuaalisuuteen ja kehollisuuteen, ja tätä ambivalenttia suhtautumista kuvataan sekä lyriikkojen että soivan materiaalin tasolla