Kestävän hyvinvoinnin mahdollisuuksia osuuskuntatyössä: Neljä pienosuuskuntaa eettisen päätöksenteon tiloina

This article approaches the issues of sustainable work in the context of cooperatives, which provoke interest as a democratic form of enterprise often oriented towards shared needs rather than growth or profit. By close reading the thematic interviews of members from four rather small, recent cooperatives the article explores how the diverse cooperative work is shaped by negotiating a wide array of needs, here conceptualised with the help of the HDLB model of sustainable welfare. The prospects of sustainable work in these co-ops can be described as responsible activity, in which the recognised needs translate into connective and compassionate relations to human and more-than-human others near and far and the responsibilities taken teach the active members skills of sharing power. Both aspects involve also contradictions to work on. At large, the absence of profit orientations could enable livelihoods based on a smaller volume of economic activity and lower environmental impacts. Considering sustainable welfare as a most meaningful goal of economic activity could contribute to a shift away from valuing work mainly based on the monetary returns produced, while looking at all kinds of work as inherently heterogenous and constantly negotiated could help to spot practises worth strengthening anywhere.Kestävän työn kysymyksiä on kiinnostavaa lähestyä osuustoiminnan näkökulmasta, sillä osuuskuntia yritysmuotona luonnehtii usein jäsendemokratiasta juontuva tarvelähtöisyys ja muun kuin voiton tavoittelu. Tässä artikkelissa tarkastelen neljän melko pienen ja uuden osuuskunnan jäsenten teemahaastatteluja lähilukien, miten neuvottelu erilaisista, kestävän hyvinvoinnin HDLB-mallin avulla jäsennellyistä, tarpeista muovaa osuuskunnissa tehtävää moninaista työtä. Kestävän työn kannalta lupaavia piirteitä osuuskunnissa voi kuvata vastuulliseksi tekemiseksi, jossa tarpeiden tunnistaminen rakentaa merkityksellisiä suhteita sekä jäsenten kesken että paljon välitöntä työyhteisöä laajemmalle, ja vastuuta ottavat aktiiviset jäsenet oppivat keskinäisen toimeentulon ja yhteisen vallankäytön taitoja. Molempiin puoliin liittyy myös ristiriitojen työstämistä. Voittoa tavoittelematon liiketoiminta voisi yleensä ottaen mahdollistaa riittävän toimeentulon matalammalla tuotannon tasolla ja vähemmän ympäristöhaittoja aiheuttaen. Kestävän hyvinvoinnin pitäminen keskeisenä taloudellisen toiminnan tavoitteena voisi edesauttaa erilaisten työn muotojen arvostamista laajemmin kuin niiden rahallisten tuottojen perusteella, kun taas kaikenlaisen työn tarkasteleminen lähtökohtaisen moniaineksisena ja jatkuvasti neuvoteltavana auttaisi havaitsemaan vahvistamisen arvoisia käytäntöjä missä vain