Kirjallisuus ja sen tutkimus digitaalisissa ympäristöissä

Artikkeli keskittyy digitaalisen ympäristöllisyyden käsitteeseen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Ympäristöllisyydellä viittaamme digitaalisen teknologian luomiin olosuhteisiin, jotka ympäröivät ja muovaavat erilaisia kirjoittamisen ja lukemisen tilanteita: se paitsi tekee analogisen ja digitaalisen vastakkainasettelusta riittämättömän lähtökohdan näiden tilanteiden hahmottamiselle, myös muokkaa sekä kirjoittavaa ja lukevaa subjektia että kirjallisen toimijuuden muitakin muotoja. Tästä lähtökohdasta tutkimme ja jäsennämme ympärristöllisyyden merkitystä kirjallisuudentutkimukselle. Tarkastelemme teknologian, kirjallisuuden ja niiden ihmiskäyttäjän toimijuuden yhteyttä niissä digitaalisen teknologian mahdollistamissa ja tuottamissa ympäristöissä, joissa ihmiset käyttäjinä toimivat, ja erottelemme toisistaan kirjallisuuden teknologiat, alustat ja käyttöliittymät. Kartoitamme ensin kirjallisuuden ja digitaalisuuden yhdistymistä erilaisissa kirjallisissa käytännöissä ja niiden tutkimuksessa. Sen jälkeen kehystämme uudelleen kaksi teoreettista rakennelmaa – kirjallisuuden havaittavan pinnan ja piiloon jäävän pinnanalaisen erottelun sekä tekijyyden ja lukijuuden välisen dynamiikan – ja avaamme niiden kautta teknologian, kirjallisuuden ja inhimillisen toimijuuden yhteenkietoutuneisuutta. Näin artikkeli rakentaa kirjallisuudentutkimuksen käyttöön jäsentyneen käsityksen digitaalisista ympäristöistä elimellisenä osana ihmiskäyttäjän toimijuutta