Autismikirjon poikien intonaation käyttö kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa

Autism spectrum disorder is a neurobiological developmental disorder, characterized e.g.by problems of social interaction, over-sensitivity to sensory stimuli as well as restrictedinterests (APA, 2013). People a icted with autism spectrum disorder (ASD) o en havedeviant prosodic features in their speech. is article focuses on the utterance- nal risingpitch and its use in questions and narrative turns in the spontaneous interaction of boyswith ASD. e topic is important because even if autistic persons’ prosodic features havealready been studied rather extensively, spontaneous interaction, which allows observingthe use of intonation by persons with ASD, has to date been studied very little. e data originate from authentic group therapy sessions where 11–13-year-old boys a ictedwith ASD talk with their therapists. Methods of phonetics and conversation analysis areused in the study. e results of the study suggest that boys with ASD are able to use utterance- nal rising pitchas an interactional resource as well as to produce and interpret correctly prosodic featuresthat indicate nality in spontaneous interaction. ey are also able to emphasize words withthe help of prosodic features, call for other participants’ reactions and indicate that they takeother participants into account with the help of utterance- nal pitch rises. us, boys withASD seem to be able to use intonation as an interactional resource, even though reciprocalinteraction is generally speaking di cult for people a icted with autism (APA, 2013).Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, jota luonnehtivat mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, aistiyliherkkyydet sekä rajoittuneet kiinnostuksen kohteet (APA, 2013). Autismikirjon henkilöillä puheen prosodiaan liittyy usein epätyypillisiä piirteitä. Tässä artikkelissa tarkastellaan autismikirjon poikien puheen lausumanloppuista nousevaa intonaatiota ja sen käyttöä kysymys- ja kerrontavuoroissa spontaanissa vuorovaikutuksessa. Aihe on tärkeä, koska vaikka autismikirjoon liittyviä prosodisia piirteitä onkin jo tutkittu melko paljon, spontaania puheaineistoa, joka mahdollistaisi autismikirjon henkilöiden intonaation käytön havainnoimisen, ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tutkimuksen aineistona käytetään autenttisia ryhmäkuntoutuskeskusteluja, joissa 11–13-vuotiaat autismikirjon pojat (n = 7)  keskustelevat kuntouttajiensa kanssa. Tutkimuksessa käytetään fonetiikan ja keskustelunanalyysin menetelmiä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että autismikirjon pojat osaavat käyttää nousevaa loppuintonaatiota vuorovaikutuskeinona sekä tuottaa että tulkita oikein päättyvyyttä ilmaisevia prosodisia piirteitä spontaanissa vuorovaikutuksessa. He osaavat myös käyttää prosodisia piirteitä korostuskeinoina, kutsua intonaation loppunousun avulla reaktioita muilta osallistujilta sekä ilmaista vastaanottajan huomioonottamista. Autismikirjon pojat vaikuttaisivat siis pystyvän käyttämään hyväkseen intonaatiota vuorovaikutuksellisena resurssina, vaikka vastavuoroinen vuorovaikutus on yleisesti ottaen autismikirjon henkilöille vaikeaa (APA, 2013)