Miten autismikirjon henkilöt ja verrokit kuvailevat ja esittävät toisen henkilön ajatuksia?

This paper examines participants’ responses to questions regarding the thoughts of anotherperson. The data is drawn from semi-structured interviews with 56 young adults, 26 of whomhave been diagnosed with autism spectrum disorder. Thee interviews are in Finnish. The focusof this study is on linguistic means used by the participants in a task in which they are askedto watch a video clip and then tell what one of the characters is thinking. A common type ofresponse to the latter question is an assertion, such as noo (.) se oli selvästi kiinnostunu siitä(2.0) kurssista ja (.) siitä mitä siellä tehdään ja ’well, she was clearly interested in the courseand what it’s all about and’, which names the thought (e.g., kiinnostunu ‘interested’). Theresponses also include demonstrations, such as kuulostaapa tosi hauskalta kurssilta haluanpaitsekin mukaan sinne ‘ at sounds like a fun course. I think I’d like to join.’ The study showsthat individuals on the autism spectrum and control group members use similar linguisticmeans in their reported speech utterances.Most demonstrations in the data are combined with an assertion or other markers that showa deictic shi between the reported speech situation and the situation here-and-now. Twoindividuals on the autism spectrum, however, use a rare type of ‘bare demonstration’ whichis not linguistically tied to the situation here-and-now. We pose a hypothesis that this mayre ect some di culty of individuals on the autism spectrum in processing the complexparticipation framework in a reported thought situation. In this part, ‘bare demonstrations’resemble repetitive speech of children on the autism spectrum, which also re ects di cultyin intersubjective processing and interactional deictics. However, bare demonstrations arenot reproductions of something the speaker has heard but, instead, a creation of the speaker’sown imagination.Tarkastelemme referointikeinoja, joita aikuiset autismikirjon henkilöt ja verrokit käyttävät puhuessaan toisen henkilön ajatuksista. Aineisto on kerätty tutkimustilanteessa, jossa tutkittavia pyydetään kertomaan, mitä videolla nähty henkilö voisi ajatella. Tässä tutkimuksessa referointikeinot on luokiteltu kuvaileviksi ja esittäviksi sen mukaan, pysyykö vuoron näkökulma eli deonttinen origo meneillään olevassa puhetilanteessa vai siirtyykö se referoitavaan puhetilanteeseen. Tutkimus osoittaa, että autismikirjon henkilöiden ja verrokkien referointikeinot ovat pääosin samankaltaisia, joskin verrokkiryhmän edustajien vastauksissa on hieman enemmän kuvailua ja autismikirjon henkilöillä esitystä. Kaksi tutkittavaa autismikirjon henkilöä käyttää myös ns. paljaita esityksiä, jotka eivät sisällä lainkaan sellaisia deonttisia markkereita, jotka sitoisivat sanotun meneillä olevaan puhetilanteeseen. Tällainen referointi on suomenkielisessä puheessa melko harvinaista, ja katsomme sen mahdollisesti kuvastavan yksittäisten autismikirjon henkilöiden erilaista tapaa hahmottaa tai käsitellä puhetilanteen osallistumiskehikkoa