Viljahärmän merkitys kevätvehnällä Suomessa vuosina 1970—1972

In 1970–72 the effect of powdery mildew on Finnish spring wheats with different field resistance was studied. For the mildew control 1 kg/ha Karathane WD (22.5 % Dinocap) was used. These investigations showed that mildew control increased grain yields in susceptible varieties by 2.4 to 6.6 %. The 1000-grain weight increased by 2.2 to 5.3 %, respectively. On the more field resistant spring wheats mildew control had no particular effect. Mildew control evened out the relative yield differences between the varieties. The paper includes notes on the occurrence of mildew in Finland while the need for resistance breeding is also discussed.Kemiallisen torjunnan avulla pyrittiin selvittämään viljahärmän vaikutusta kevätvehnän satoon. Kokeet järjestettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen koekentillä vuosina 1970–1972. Härmäntorjuntaan käytettiin 1 kg/ha Karathane WU-valmistetta, jossa vaikuttavana aineena on dinokappi (22.5 %). Karathane-ruiskutus lisäsi härmänalttiiden jalosteiden, Ruso, Touko, Hja a376 ja Hja a1416 satoa, sadonlisäyksen vaihdellessa 2.4—5.6 %. Vastaavasti lisäykset 1 000-jyvän painoissa vaihtelivat 2,2 —5.3 %. Keskimääräinen sadon ja 1 000-jyvän painon lisäys Ruso-kevätvehnällä oli 4.2 ja 3.6 %. Kenttäkestävillä jalosteilla, Vekalla ja Hja a145:llä härmäntorjunnalla ei saatu mainittavia sadonlisäyksiä. Härmänalttiilla lajikkeilla suhteelliset satoerot olivat samansuuruiset sekä ruiskuttamattomilla että ruiskutetuilla koejäsenillä. Ilman härmäntorjuntaa Hja a145 oli 4–9 % Rusoa satoisampi. Karathaneruiskutus kohotti kuitenkin Ruson jyväsatoja niin, että satoero Hja Hja a145:n hyväksi oli parhaimmillaan enää 3 %. Tulokset antavat aihetta olettaa, että myös meillä härmänkestävyys voi muodostua yhdeksi minimitekijäksi lajikkeen sadontuottokyvyn kannalta. Näin ollen härmänkestäyys on katsottava yhdeksi lajikeominaisuudeksi, johon tulevaisuuden vehnänjalostuksen tulee kiinnittää huomiota