Säilörehun käymisasteen ja valkuaistäydennyksen vaikutus maidon tuotantoon

Twelve Ayrshire cows were used to study the effects of and interactions between extent of silage fermentation and level of protein supplementation on silage intake and milk production. Experimental design was a cyclic change-over with six dietary treatments, with two replicate blocks of six cows and four 3-week periods. Dietary treatments in a 2 x 3 factorial arrangement consisted of two wilted silages treated with either a formic acid-based (FA) 5 l/t or a bacterial inoculant additive (I) and three levels of protein supplementation obtained by fish meal (FM) inclusion (0, 60 and 120 g/kg concentrate). Grass silage was given ad libitum and concentrates were offered at a rate of 10 kg/d. Both silages were well-preserved but I-silage was more extensively fermented than FA-silage. Feeding FA-silage decreased diet organic matter digestibility, particularly that of neutral detergent fibre, compared with I-silage. Inclusion of FM increased the digestibility of all dietary constituents. Dry matter (DM) intake of I-silage was lower than that of FA-silage but milk yield was not significantly affected. Restricting silage fermentation increased milk fat content, fat yield and energy corrected milk yield. FM inclusion increased silage DM intake, milk yield, milk protein content and yield. FM120 inclusion increased milk fat yield more with FA-silage than with I-silage, whereas the response in milk protein yield was greater with I-silage. Plasma glucose, plasma urea and milk urea concentrations were lower and blood β-hydroxybutyrate higher in cows given FA-diets than those given I-diets.Tutkimuksessa selvitettiin säilörehun käymisasteen ja väkirehun valkuaistason vaikutusta säilörehun syöntiin, maidon tuotantoon, maidon koostumukseen, rehuannoksen sulavuuteen ja veriarvoihin. Kokeessa oli 12 Ayrshire-lehmää ja kuusi koeruokintaa. Tutkittavina oli kaksi esikuivattua säilörehua, jotka säilöttiin bakteeriympillä (Lactobacillus rhamnosus ja Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii), 5 x 106 pmy/g ruohoa (ymppi) tai AIV 2:lla 5 l/tn (happo) sekä kolme väkirehun valkuaispitoisuutta (raakavalkuaista 129, 169, 211 g/kg ka), jotka valmistettiin korvaamalla kalajauholla 0, 60 ja 120 g/kg kaura-ohra-melassileike-kivennäisseoksesta. Säilörehua annettiin vapaasti ja väkirehua 10 kg/pv. Molemmat säilörehut olivat laadultaan hyviä. Ymppirehu oli huomattavasti enemmän käynyttä kuin happorehu, mitä osoitti suurempi maitohappo- (132 vs 35 g/kg ka) ja pienempi sokeripitoisuus (61 vs 160). Happorehuannoksen orgaanisen aineen, raakavalkuaisen ja neutraalidetergenttikuidun sulavuus oli huonompi kuin ymppirehuannoksen. Kalajauho lisäsi rehuannoksen sulavuutta. Lehmät söivät happorehua enemmän kuin ymppirehua (13.35 vs 12.82 kg ka/pv), mutta maitotuotoksissa ei ollut eroa (33.2 vs 33.5 kg/pv). Energiakorjattu maito- (36.4 vs. 35.4 kg/ pv) ja rasvatuotos (1558 vs 1465 g/pv) olivat happorehulla suuremmat kuin ymppirehulla, sillä happorehulla tuotetun maidon rasvapitoisuus oli suurempi kuin ymppirehulla tuotetun (47.1 vs 44.0 g/kg). Maidon valkuaispitoisuudessa ja -tuotoksessa ei ollut eroa rehujen välillä (33.0 vs 32.5 g/kg ja 1091 vs 1087 g/ pv). Kalajauho lisäsi säilörehun syöntiä, maito- ja valkuaistuotosta sekä maidon valkuaispitoisuutta. Valkuaislisän vaikutus riippui säilörehun käymisasteesta. Runsaan kilon (1.2 kg) kalajauholisä lisäsi rasvatuotosta enemmän happo- kuin ymppirehulla (122 vs 23 g/pv), kun taas valkuaistuotos nousi enemmän ymppirehulla (100 vs 60 g/pv). Happorehulla ruokitun lehmän plasman glukoosi- sekä maidon ja veren ureapitoisuudet olivat pienemmät ja veren β-hydroksivoihappopitoisuus oli suurempi kuin ymppirehulla ruokitun lehmän. Tulokset viittaavat siihen, että optimitäydennys riippuu säilörehun käymisasteesta, mutta lisätutkimuksia vaaditaan säilörehun käymisasteen ja väkirehutäydennyksen välisten yhdysvaikutusten sekä säilörehun kuidun sulatukseen vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi