Kestävän kehityksen vaatimukset kotieläintuotannossa ja -jalostuksessa

Prospects of sustainable animal breeding are briefly reviewed from the animal breeding point of view. The aspects of sustainability included are: ecological sustainability such as environmental sustainability and maintenance of biodiversity as well as ethical and economical sustainability. Environmental degradation can be reduced by intensive production at least on intermediate production levels. Biodiversity of livestock breeds can be maintained with globally diverse breeding goals containing several traits and with national conservation schemes for rare local breeds. Ethical sustainability can be taken into account by improving health and longevity traits. Production must also be economically profitable, otherwise it is not sustainable. In optimising all these aspects, the animal breeders have to lay down criteria for conservation programmes and re-evaluate breeding goals so that sustainability is taken into account.Kestävän maataloustuotannon tavoitteena on käyttää luonnonvaroja taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Kestävä käyttö ei kuluta pääomaa, vaan luonnonvarojen uusiutumiskyky säilyy ja niiden määrä pysyy vähintään entisen suuruisena, Luonnon elinkykyä ylläpitää myös lajien sisäinen ja niiden välinen monimuotoisuus eli geneettinen diversiteetti. Biodiversiteetin säilyttäminen takaa myös ekosysteemien monimuotoisuuden, mikä edellyttää monenlaisten kasvu- ja elinpaikkojen olemassaoloa. Tämä kirjallisuuskatsaus perehtyy kotieläintuotannon ja kotieläinten jalostuksen vaikutuksiin ja mahdollisuuksiin kestävän kehityksen turvaamisessa. Lisätutkimusta tarvitaan optimoitujen jalostusohjelmien löytämiseksi, sillä tuotannon intensiteetin nousu/eläinyksikkö keskinkertaisilla tuotostasoilla vähentää ympäristöhaittoja, mutta tuotantointensiseetin edelleen noustessa ei ympäristöhaittojen väheneminen enää olekaan selvää. Oikea painotus kestävyyden, eettisten arvojen, taloudellisuuden ja tuotanto-ominaisuuksien välillä on löydettävä. Kaikkia jalostuskohteita ei biodiversiteetin takia kannata ottaa yhteen jalostusohjelmaan, vaan erikoisominaisuuksien säilyttämisen taloudellinen arvo eri roduilla on arvioitava. Kestävyyden, tuotantosairauksien ja geneettisen resistenssin periytymisasteet tulee määrittää, jotta voidaan löytää edistymisen kannalta tarkoituksenmukaiset painotukset. Lisäksi uusien tekniikoiden, kuten alkionsiirron, geenisiirron ja markkeriavusteisen valinnan käyttöä jalostuksen edistäjinä ja monimuotoisuuden ylläpitäjinä varsinkin heikosti periytyvissä terveys-, hedelmällisyys- ja resistenssiominaisuuksissa on mahdollisuuksien mukaan tehostettava. Eri ominaisuuksien vuorovaikutukset eri ruokintamuotojen, tuotantoympäristöjen ja olosuhteiden kanssa vaihtelevat ja järkevä yhdistelmä saattaa olla hyvinkin erilainen eri maissa. Juuri tähän erilaistumiseen pohjautuu jalostuspopulaatioiden maailmanlaajuinen vaihtelu. Kukin tuotantoeläinlaji ja -systeemi on mallitettava eri pääkohdat huomioon ottaen. Geenipankkitoiminnan ja säilytettyjen geenien käyttöönoton todelliset taloudelliset kustannukset ja hyödyt vaihtelevat suuresti säilytettävän rodun erikoisominaisuuksien taloudellisten käyttö- ja kulttuuriarvojen mukaan. Kansallisten jalostustavoitteiden vaikutus perinnölliseen muunteluun maailmanlaajuisesti juuri erikoistumalla on merkittävää ja erilaisilla jalostusohjelmilla on mahdollisuuksia säilyttää useampi jalostuspopulaatio kilpailukykyisenä. Tuotannon kokonaisvaltainen mallittaminen eri aloilla tulee olemaan ehto kestävälle kehitykselle. Jalostuksen sopeuttaminen kestävän kehityksen vaatimuksiin ei ole ristiriidassa nykyisen linjan kanssa, vaan kyse on järkevästi toteutettavasta optimointiprosessista