Globodera rostochiensis Woll. (Behrens) on toistaiseksi ainoa Suomesta löydetty peruna-ankeroislaji

About 10000 soil samples, 519 thereof infected with potato cyst nematode (PCN), were studied during 1984-1988. Cysts from infected samples were tested by isoelectric focusing to identify PCN species. All the infected samples were also tested with H1-resistant (Satuma) and susceptible (Bintje) potato cultivars to separate resistance breaking populations. Cysts from the roots of Satuma were tested by two-dimensional electrophoresis. The potato seed production area in Finland was found to be free of PCN of any kind. In other parts of Finland all tested samples revealed G. rostochiensis banding pattern, but no G. pallida was found. Except for the most common pathotype Ro1-Ro4, we only found Ro2.Peruna-ankeroislajeja on kaksi: Globodera rostochiensis ja G. pallida, joilla molemmilla on useita patotyyppejä määriteltynä sen mukaan millä testiperunoilla ne lisääntyvät. G. rostochiensis on yleisempi laji Euroopassa, joskin G. pallida on lisääntynyt alueilla, joilla ankeroisenkestäviä perunalajikkeita on viljelty intensiivisesti. G. pallida -lajia esiintyy myös Tanskassa sekä Ruotsin ja Norjan eteläosissa. Ulkomaisten tutkimusten mukaan G. pallida on hyvin sopeutunut alhaisiin lämpötiloihin, joten se todennäköisesti myös menestyisi Suomessa paremmin ja olisi vahingollisempi kuin täällä jo oleva G. rostochiensis. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää: a) esiintyykö G. pallida Suomessa, b) onko Suomessa ankeroisenkestävillä perunalajikkeilla lisääntyviä G. rostochiensis -lajin patotyyppejä sekä c) miten bioteknisiä menetelmiä voidaan soveltaa peruna-ankeroisen lajimääritykseen. Tutkimus tehtiin pääosin Maa- ja metsätalousministeriön varoin MTTK:n ja kasvinsuojeluviranomaisten yhteistyönä. Tutkitut maanäytteet saatiin Maatilahallituksen ankeroiskartoituksen yhteydessä sekä MTTK:n neuvontaan tulleista lähetyksistä. Näytteitä oli yhteensä noin 10 000 ja niistä laji- ja patotyyppianalyyseihin sopivia elinvoimaisia ankeroisia oli 519 näytteessä. Näytteitä saatiin kaikkien maatalouskeskusten alueilta, joskin pääosa oli otettu Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta. Puhtaiden näytteiden suuri määrä osoitti, että peruna-ankeroinen ei ole vielä yleistynyt Pohjanmaalla eikä se uhkaa välittömästi siemenperunatuotannon jatkumista Siemenperunakeskuksen toimialueella. Kaikki löydetyt ankeroiset kuuluivat G. rostochiensis -lajiin, joten G. pallida ei ole toistaiseksi levinnyt lainkaan maahamme tai se on erittäin harvinainen. Valtaosa löydetyistä ankeroisita oli tyyppiä RO1/RO4, joka ei lisäänny ankeroisenkestävillä (andigena-resistenteillä) lajikkeilla. Kahdentoista näytteen ankeroiset lisääntyivät testikasvina käytetyllä Saturnalla ja ne olivat alustavien tutkumusten mukaan tyyppiä RO2. Tämän uuden ankeroistyypin, eli ns. “resistenssin murtajan” todettiin esiintyvän piilevänä jo useiden maatalouskeskusten alueella, joten ankeroisenkestävien perunalajikkeiden (Satuma, Stina, Hertha, Aminca, Prevalent, Provita) jatkuva viljely samalla paikalla voi johtaa resistenssin murtajien valikoitumiseen vallitsevaksi missä tahansa Suomessa. Tämän tutkimuksen mukaan lajin määritys voidaan tehdä luotettavasti ja nopeasti perunoiden juurista poimituista kystoista isoelektrisellä fokusoinnilla mikäli kystoissa on runsaasti toukkia. Lajin sisäisten erojen eli patotyyppien määritykseen tarvitaan testikasveja tai bioteknistä analytiikkaa, jonka soveltamisesta ja yhdenmukaisesta käytöstä ei ole päästy sopimukseen Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestössä (EPPO). Vuosittain löydettävien uusien resistenssinmurtajien määrä jäänee toistaiseksi niin vähäiseksi, että patotyyppien määrittäminen on helpointa tehdä kansainvälisenä yhteistyönä jonkun Keski-Eurooppalaisen laboratorion kanssa