Fosforilannoituksen jälkivaikutus intensiivisessä astiakokeessa

The residual effect of repeated P fertilizer applications was studied in a material of 30 silty clay soil samples collected from an 11-year field experiment in which a total of 0, 154, 309, 541 or 696 kg P/ha had been applied in annual doses. Half of the experiment had been limed twice with CaCO3 (10 tons/ha). In a pot experiment, six yields of Italian ryegrass were grown in soils taken from each plot, and the P uptake by the grass was determined. Soil P was extracted with water (Pw) and 0.5 M ammonium acetate-0.5 M acetic acid at pH 4.65 (PAAAC)- Reversibly adsorbed P (Pi) was extracted by a new method in which P desorbing from the soil was collected in strips of filter paper impregnated with iron hydroxide. P uptake by pot-grown grass from soils fertilized with increasing rates of P in the field corresponded to 30, 72, 100 and 112 kg larger quantities of P per hectare, compared to the soil not receiving P in the field experiment. The apparent utilization of residual fertilizer P ranged from 16 % to 25 %. The reserve of potentially desorbable P in soil had been affected much more by the fertilizer applications than had P uptake by crops in the field. The ability of the three extraction methods (Pw, Pi, PAAAC) to predict P uptake by pot-grown ryegrass was discussed. The Pi method appeared to be well suited for assessment of potentially available P reserves both in limed and unlimed soils.Kolmenkymmenen hiuesavimaan P-tilaa tutkittiin astiakokeessa sekä kemiallisin analyysein. Näytteet oli otettu Vihdissä tehdystä kenttäkokeesta, jossa oli 11 vuoden aikana annettu NPK-lannoitteissa fosforia yhteensä 0, 154, 309, 541 tai 696kg/ha. Puolet kokeesta oli kalkittu kahdesti CaCO3:lla (10 t/ha). Astiakokeessa kasvatettiin kuusi satoa Italian raiheinää, mikä lähes ehdytti maassa olleet kasveille käyttökelpoisen P:n varat. Fosforilla lannoitetussa maissa kasvaneen raiheinän yhteensä ottamat P-määrät vastasivat 30, 72, 100 ja 112 kg suurempia P-määriä hehtaaria kohti kuin P-otto niistä maista, joita ei ollut lannoitettu fosforilla. Maahan kenttäkokeen aikana kertyneen P:n hyväksikäyttöaste vaihteli eri lannoitustasoilla 16 %:sta 25 %:iin. Kenttäkokeessa annetulla P-lannoituksella oli ollut merkittävämpi vaikutus maan liukoisen P:n varoihin kuin aikanaan satojen pellolla ottamiin P-määriin. Viljavuusanalyysissä käytettävällä happamalla ammoniumasetaattiliuoksella ja vedellä maasta uuttuvat P-määrät selittivät kalkitsemattomissa maissa raiheinän P-oton vaihtelun tarkasti (R2 = 0.94*** ja 0.93***) mutta kalkituissa maissa selitysasteet olivat hieman pienemmät (R2 = 0.72*** ja 0.74***). Fosforin uuttoon käytettiin lisäksi uutta menetelmää, jossa maasta liukeneva P sidotaan rautahydroksidilla kyllästettyyn suodatinpaperiin. Näin saadut tulokset ennustivat raiheinän P-oton tarkasti kalkitsemattomista (R2 = 0.94***) ja kalkituista (R2 = 0.85***) maista. Tällä menetelmällä voidaan lisäksi määrittää kasveille käyttökelpoisen P:n varoja kvantitatiivisemmin kuin asetaatti- tai vesiuutolla