Pitkäaikaisen superfosfaattilannoituksen vaikutus kivennäismaiden fosforitilaan: II Kahden uuttotestin vertailu

Soil samples collected from field plots before onset of fertilization trials and after seven years of cultivation with annual P additions of 0, 30 or 60 kg ha-1, were analyzed for water-soluble P (Pw) and acid NH4-acetate-extractable P (PAAc). In all soil samples, the P test values correlated closely (r = 0.93***). However, they differed significantly in the clay soils where PAAc amounted to 59—96 % of Pw . In the coarser soils, the acetate solution extracted 70—365 % of the water-soluble P, but the difference between the methods remained insignificant. In both soil groups, the molar ratio of NH4F-P to oxalate-soluble Al explained 90 % or more of the variation in the P test values. The soil samples were divided into different P content classes according to the acetate test calibration scheme. In various P classes the test values tended to differ statistically significantly: in the lower classes acetate extracted P more and in the higher classes less than water did. Only in soils ranked as satisfactory in P the test values were about equal. When the rating scale limits given for the advisory soil testing were applied to the water extraction, in most soils the difference between the P testing methods was of one P class. The fertilization recommendations based on the acetate and water extraction tests were compared.Tutkimuksessa vertailtiin vesiuutolla ja viljavuusanalyysissä käytettävällä happamalla asetaattiuutolla saatuja fosforin testiarvoja. Maanäytteet oli koottu Maatalouden Tutkimuskeskuksen eri tutkimusasemilla olleesta 16 fosforilannoituskokeesta ruuduilta, joiden 7 vuoden aikana saama vuosittainen superfosfaattilannoitusoli 0, 30 ja 60 kg P:a ha-1. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa oli selvitetty eri lannoituskäsittelyjen aiheuttamat muutokset epäorgaanissa fosforifraktiossa. Karkeista kivennäismaista asetaatti uutti fosforia keskimäärin yhtä paljon, mutta savimaista vähemmän kuin vesi. Savimaiden ryhmässä uuttomenetelmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä. Kun maanäyteaineisto jaettiin viljavuusanalyysin tulkintaohjeiden mukaisiin viljavuusluokkiin, eri uuttomenetelmien todettiin antavan suunnilleen samansuuruisia tuloksia vain fosforitilaltaan tyydyttäviksi luokitelluissa maissa. Alemmissa viljavuusluokissa asetaatti pyrki uuttamaan fosforia tehokkaammin ja ylemmässä luokassa huonommin kuin vesi. Fosforin väheneminen tai kertyminen näytti kuitenkin vaikuttavan suhteellisen vähän viljavuustutkimuksen mukaiseen fosforiluokitukseen; lannoittamattomissa koejäsenissä viljavuusluokka laski kahden savimaan ja vain yhden karkean maan kohdalla. Kohtalainen lannoitus (30 kg P) ei vaikuttanut savimaiden luokitukseen lainkaan, mutta karkeiden maiden ryhmässä nosti sitä neljässä tapauksessa. Kun vesi- ja asetaattiuuton tuloksia tulkittiin käyttämällä samoja luokitusrajoja, uuttotestien antama käsitys maan fosforitilasta poikkesi usein yhdellä fosforiluokalla. Useimpien viljelykasvien kohdalla eron aiheuttama muutos lannoitussuosituksessa olisi 10 kg P ha-1