Tuotannon tehokkuus ja kannattavuus sianlihantuotannossa

Under prevailing production restrictions the profitability of agricultural production increasingly depends not only on prices of products and inputs, but on how effectively and economically the existing capacity and animal breeds are utilized on farms. The technical efficiency of pork production in Finland is generally high. The average feed conversion rate on farms is only about 16 % lower and daily liveweight gain 20 % less than results from experimental stations. Variation between farms is, however, considerable. The means of technical results between the best and poorest farms differ by 20—30 %. Results also tend to deteriorate and relative deviations increase, especially in large piggeries. The average gross margin percentage was 12 %. Variation in the gross margin per pig was wider between farms than between years. The feed conversion efficiency proved to be the most significant factor contributing to profitability in pork production. Variation in the feed conversion rate accounted for 30 % of total variation in the gross margin. Cost variation was one third larger than the variation of total receipts per pig. The cost of feed varied twice as much as piglet cost. Since the genetic quality of animals in a given region is rather even, variations in productivity depend upon internal factors of piggeries. The large variation in efficiency and profitability over farms emphasizes the human factor i.e. the role of the farmer as the most important factor contributing to successful production.Tuotantorajoitusten ollessa voimassa tuotannon kannattavuus riippuu yhä enemmän paitsi tuotteiden ja tuotantopanosten hinnoista myös siitä, miten tehokkaasti ja taloudellisesti olemassa olevaa kapasiteettia ja eläinainesta tiloilla käytetään hyväksi. Sianlihantuotannon tehokkuus on Suomessa keskimäärin varsin korkealla tasolla. Rehun hyväksikäyttö on vain 16 % heikompi ja päiväkasvu 20 % heikompi kuin kantakokeissa. Sikaloiden välinen tulosten variaatio on kuitenkin huomattavan suuri. Keskiarvot parhaimpien ja huonoimpien välillä poikkeavat 20—30 % toisistaan. Tulokset heikkenevät ja niiden suhteellinen hajonta suurenee sikalakoon kasvaessa. Rehun hyväksikäyttö on merkittävin tuotannon kannattavuuteen vaikuttava tekijä, Rehuhyötysuhteen vaihtelu tiloilla selittää runsaat 30 % lihasian katetuoton vaihtelusta. Sianlihantuotannossa kustannusten vaihtelu on kolmanneksen suurempi kuin tuoton vaihtelu. Rehukustannuksen vaihtelu on kaksinkertainen porsaskustannuksen vaihteluun verrattuna. Kun eläinaines rajatulla alueella on varsin tasaista johtuu tuotantotulosten vaihtelu sikaloiden sisäisistä tekijöistä. Tiloilla esiintyvä suuri variaatio tuotannon tehokkuudessa ja kannattavuudessa korostaa inhimillisen tekijän, viljelijän henkilökohtaisen panoksen osuutta tuotannon tuloksellisuuden ratkaisijana