Pythium-sienen suora eristäminen suomalaisista sokerijuurikasmaista

Pythium spp. were successfully isolated directly from sugar beet soils by the method of Ricci et al. (1976). The isolates obtained were divided in to four groups on the basis of morphological and growth habit characters. The groups showed large differences in in vitro pathogenicity. The importance of some factors affecting the estimation of Pythium propagule density is studied and discussed.Vuodesta 1978 alkaen on Helsingin yliopiston kasvipatologian laitoksen ja Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen välisenä yhteistyönä tutkittu sokerijuurikkaan taimipoltetta. Tämä kirjoitus käsittelee taimipoltteen tärkeimmän aiheuttajan, Pythium-sienen eristämistä maasta. Pythium-sientä pystyttiin eristämään maasta ranskalaisella menetelmällä, jossa pieniä määriä kuivaa ja seulottua maata (3, 30, 300 ja 3000 mg) sekoitettiin 42°C:een vesiagariin. Jähmettyneestä agarista siirrettiin n. 1 cm kokoisia agarkiekkoja muhineen petrimaljoihin Martinin alustalle, johon oli lisätty benomyyliä ja PCNB:tä muiden paitsi Pythium-sienen kasvun hidastamiseksi. Petrimaljat pidettiin ensin 1 vrk pimeässä + 15°C:een lämpötilassa ja tämän jälkeen 5 vrk normaaleissa laboratorio-olosuhteissa. Tämän jälkeen tehtiin havainnot mahdollisista Pythium-kasvustoista. Saatujen lukujen perusteella laskettiin näytteille todennäköisin itiötiheys/g ilmakuivaa maata. Käytetyllä menetelmällä saatiin tutkituista juurikasmaista esiin sekä tautia aiheuttavia että saprofyyttisiä lajeja ja kantoja. Nämä jaettiin morfologisten ja kasvutapaominaisuuksiensa perusteella neljään ryhmään. Ryhmien välillä todettiin patogeenisuuseroja. Yllä selostetulla menetelmällä saatu tietoon käyttökelpoista esim. verrattaessa käsittelyjä keskenään tai määritettäessä sitä alinta Pythium-sienen määrää, jonka yläpuolella taimipoltteen puhkeamisvaara kasvaa. Tällä menetelmällä on myös haittapuolensa. Hyvin alhaisia Pythium-sienen itiötiheyksiä ei voida määrittää luotettavasti. Patogeenisten lajien ja kantojen erottaminen saprofyyttisistä vaatii laajoja laboratorio- ja kasvihuonekokeita