Puumelassi tuoreen ohran säilöntäaineena: I. Säilöntäkokeet ja sulavuus sioilla

Wood molasses from sulphate spent liquor was tested as a preservative for high moisture barley. In Exp. 1 wood molasses was applied at levels of 8 and 16 % of barley dry matter (DM). In Exp. 2 an application level of 12 % was compared with AIV II solution used at a level of 3 l/1000 kg. Barley was rolled before ensiling and water was added so that the moisture content was 55 % in Exp. 1 and 55—60 % in Exp. 2. Digestibility and nitrogen retention in growing pigs, liveweight 31—81 kg, were determined for dried barley, propionic acid treated barley and barleys ensiled with AIV II or wood molasses (12 % of barley DM). In Exp. 1 the application level of 8 % unneulralized wood molasses (pH 2) was sufficient to prevent deterioration during storage. The preservative effect was based mainly on the acidity provided by organic acids. With the higher level of application the lactic acid content was lower (P < 0.05). In Exp. 2barley ensiled with neutralized wood molasses had a higher (P < 0.01) lactic and acetic acid content and a lower pH value (P < 0.05) than barley ensiled with AIV II. Wood molasses decreased protein breakdown during the storage. The effect of DM content on fermentation and proteolysis was greater for AIV II ensiled barley. During the storage the sugar content increased because of starch hydrolysis. DM, organic matter (OM), NFE and starch digestibilities were lower on diets of barley ensiled with AIV II and wood molasses than on dried barley diet (P < 0.05). OM digestibilities for the diets were 82.2, 81.0 and 85.4 %, respectively. The digestibility of barley treated with propionic acid was slightly lower than that of dried barley. No differences were found in nitrogen retention.Kahdessa kokeessa selvitettiin sulfiittijäteliemestä valmistetun puumelassin soveltuvuutta rehuviljan murskesäilöntään. Kokeessa I puumelassin annostelutaso oli 8 ja 16 % ohrankuiva-aineesta. Kokeessa 2 annostelutaso oli vastaavasti 12 % ja vertailuna käytetyn AIV ll liuoksen 3 l/1000 kg. Säilötyn viljankuiva-ainepitoisuus oli kokeessa 1 noin 55 % ja kokeessa 255—60 %. Sulavuus- ja tasekokeessa 31—86 kg:n painoisilla lihasioilla verrattiin kuivatun, propionihapolla jyväsäilötyn ja AIV 11-liuoksella tai puumelassilla murskesäilötyn ohran sulavuutta sekä vaikutusta typen hyväksikäyttöön. Kokeessa 1 8 %:n annostelutaso osoittautui riittäväksi. Puumelassin vaikutus perustui pääasiassa sen sisältämien orgaanisten happojen aiheuttamaan happamuuteen. Maitohappopitoisuus oli 16%:n annostelutasolla alempi (P < 0.05). Kokeen 2 voimakkaammin neutraloitu puumelassi aiheutti voimakkaan maitohappokäymisen. Puumelassilla säilötyn ohran maito- ja etikkahappopitoisuus olivat korkeammat (P < 0.05) ja pH alempi (P < 0.05) kuin AIV ll -liuoksella säilötyn. Puumelassi vähensi valkuaisen pilkkoutumista säilönnän aikana. Viljan kosteuspitoisuuden vaikutus käymiseen ja valkuaisaineiden hajoamiseen oli AIV ll -liuoksella säilötyssä viljassa suurempi. Murskesäilönnässä osa viljan tärkkelyksestä hydrolysoitui sokeriksi. AIV ll -liuoksella ja puumelassilla murskesäilötyn ohran kuiva-aineen, orgaanisen aineen, typettömien uuteaineiden ja tärkkelyksen sulavuudet olivat merkitsevästi (P < 0.05) huonommat kuin kuivatulla ohralla. Dieetin orgaanisen aineen sulavuudet olivat 82.2, 81.0 ja 85.4 %. Osaltaan murskesäilötyn ohran huonompi sulavuus johtui viljan epätäydellisestä litistyksestä. Propionihapolla säilötyn ohran sulavuus oli hieman huonompi kuin kuivatun. Typpitaseessa ei ollut merkitseviä eroja ruokintojen välillä