Timoteilajikkeiden kasvusta ja kehityksestä

The research series on the growth and development of timothy was comprised of a comparison between the three most important timothy varieties in Finland, Tammisto, Nokka and Tarmo in different parts in Finland. The second part of the investigation involved the greenhouse study of the development of the same three varieties together with the northern type Norwegian variety Engmo and southern type Swedish line Sv. 0873. The development and growth of the three Finnish timothy varieties had similar dry matter and protein production capabilities. The Tammisto variety exhibited rather demanding requirements for growth factors and had regression coefficients greater than one for both dry matter and protein production. The Nokka variety can be classified as a general variety on the basis of its dry matter production, and a well thriving variety with a low level of growth factors on the basis of its raw protein production. The Nokka regression coefficients were approximately one and less than one for dry matter and protein production respectively. The Tarmo variety in regard to energy and protein production is considered a modest variety which had the lowest regression coefficient of the three varieties. Tarmo variety and Svalöv line Sv. 0873 had exceptionally slow primary development. In later growing stages, however, these same two varieties developed faster than the others. The regrowth capabilities of the Sv. 0873 line and the Engmo variety were weaker than those of the Finnish varieties. The Engmo variety, suited for northern conditions, had the largest root production whereas Sv. 0873, bred for southern conditions, had the weakest. The Engmo variety’s large root production promoted fast LAI development. Seeding depth had significance only in the first cutting. The size of the regrowth yield was primarily influenced by the size of the previous cutting. The yields of consecutive cuttings were negatively correlated.Timotein kasvuun ja kehitykseen liittyvä tutkimussarja käsitti kirjallisuustutkimuksia ja kasvihuonetutkimuksia. Kirjallisuustutkimuksissa tarkasteltiin kolmen tärkeimmän suomalaisen timoteilajikkeen, Tammiston, Nokan ja Tarmon kuiva-ainetuotanto- ja valkuaisainetuotantokykyä. Testauksessa lajikkeen sadontuottoa verrattiin tutkittujen lajikkeiden satojen keskiarvoon Finlayn ja Wilkinsonin esittämällä tavalla. Kuiva-aineen tuotannon vertailussa mainitut lajikkeet esiintyivät samanaikaisesti 62 kertaa Etelä-Suomen olosuhteissa ja 29 kertaa Pohjoissuomen olosuhteissa. Raakavalkuaistuotantoa voitiin testata vain Etelä-Suomen olosuhteissa yhteensä 37 kokeessa. Kasvukammiotutkimukset käsittivät kaksi koesarjaa koejäseninä em. lajikkeiden lisäksi norjalainen Engmo ja Svalövin eteläinen linja Sv. 0873. Kasvukammiotutkimuksessa selvitettiin timoteilajikkeiden alkukehitystä kasvupituuteen 35 cm. Tutkimuskohteina olivat kasvuston pituuden ja lehtialan kehitys sekä versojen ja juurten kasvuun liittyvät tutkimukset. Kasvukammiotutkimuksessa seurattiin lisäksi viiden timoteilajikkeen kasvua kylvöstä ensimmäiseen niittoon sekä niiton jälkeistä jälkikasvua. Kasvuun vaikuttavina tekijöinä oli lajikkeiden lisäksi kylvösyvyys. Tutkittavina parametreinä olivat kasvuston pituus, LAI, versojen ja juurten kehitys sekä verso/juuri suhde. Tuloksista todettakoon, että tutkituilla kolmella suomalaisella timoteilajikkeella oli samanlainen kuiva-aineen ja valkuaisen tuottokyky. Kotimaisista lajikkeista Tammisto edusti suhteellisen vaateliasta tyyppiä, jolla sekä kuiva-aineen että raakavalkuaisen tuotannossa oli regressiokerroin suurempi kuin yksi. Nokan timoteitä voidaan kuiva-aineen tuotannossa kutsua yleislajikkeeksi ja raakavalkuaisen tuotannossa viihtyväksi lajikkeeksi. Kuiva-aineen tuotannossa oli Nokan regressiokerroin noin yksi ja valkuaisen tuotannossa alle yhden. Tarmo osoittautui sekä energian että valkuaisen tuottajana viihtyväksi lajikkeeksi ja sillä oli tutkituista lajikkeista alhaisin regressiokerroin. Kasvukammiotutkimuksissa todettiin, että Tarmolla ja Svalövin linjalla Sv. 0873 oli muista lajikkeista poikkeavasti erittäin hidas alkukehitys. Samat lajikkeet kehittyivät kuitenkin muita nopeammin nopean kasvun vaiheessa. Heinätyypeillä Engmo ja Sv. 0873 jälkikasvukyky oli suomalaisia lajikkeita heikompi. Pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneella Engmolla oli paras juurituotanto ja eteläisiin oloihin jalostetulla Sv. 0873:lla heikoin. Engmon suurta juurituotantoa edisti nopea LAI:n kehittyminen. Tutkimuksissa ilmeni selvästi, että jos siemen yleensä taimettuu, kylvösyvyydellä on merkitystä vain ensimmäisessä niitossa. Jälkikasvun sadon suuruuteen vaikuttaa ensisijaisesti edellisen niiton suuruus. Niittojen sadot ovat negatiivisessa korrelaatiossa