Maissi säilörehun raaka-aineena: I. Viherhapon ja urean käyttö maissisäilörehun säilöntäaineena

Maize was harvested with a precision chopper and ensiled in five plastic tower silos, 1 500 kg fodder/silo. The silages and the ensiling methods were: 0.5 % urea per fresh weight (A), 1.0 % urea per fresh weight + Viher-acid 4 1/1000 kg of silage (B), 0.5 % urea per fresh weight + Viher-acid 4 1/1000 kg of silage (C). Viher-acid 4 1/1000 kg of silage (D) and silage without urea or preservatives (E). The dry matter content of the whole maize was 21 % and the crude protein content was 10.8 % in DM. The addition of urea increased the crude protein (N x 6.25) content in A- and C-silages to 17.7 percent and in B-silage to 24.9 percent. The quality of the silages was good, and some marks of butyric acid was found only in the silage ensiled without Viher-acid or urea. The addition of Viher-acid lowered the fermentation rate so that the sugar content of the corresponding silages was higher. The sugar content was higher (P 0.05) and Viher-acid. This was due to the larger effluent amount from the silo. The fermentation losses of dry matter were smallest in the silage D (3.9 %) and highest in the silage E (11.6 %) (P < 0.05). The losses in A-, B- and C-silages were 7.6 %, 4.7 % and 9.2 %, respectively. The use of urea decreased the fermentation losses.Maissia säilörehun raaka-aineena käsittelevän tutkimuksen ensimmäisessä osassa keskityttiin säilönnällisten kysymysten selvittämiseen. Säilörehut tehtiin käyttämällä säilöntäaineena Farmoksen Viherhappoa sekä lisäämällä rehuihin ureaa 0.5 % tai 1.0 % rehun tuorepainosta. Lisäksi valmistettiin painorehua ilman säilöntäaineita. Vaikka säilörehut tehtiin hieman liian varhaisella kasvuasteella olevasta raaka-aineesta (ka-% 21), rehut olivat hyvälaatuisia. Merkkejä voihappokäymisestä esiintyi vain painorehussa. Säilöntäaineen käyttö alensi rehuissa tapahtuvaa käymistä ja käymistappioita. Käyminen oli kuitenkin voimakas kaikissa rehuissa ja säilörehujen pH oli hyvin alhainen. Urean lisääminen rehuun nosti NH3-typen ja liukoisen typen määrää säilörehussa. Koska urea liukenee helposti puristenesteeseen, sitä saattaa kerääntyä haitallisia määriä alimpiin rehukerroksiin. Kun ureaa käytettiin 1 % rehun tuorepainosta, urean kerääntymistä havaittiin, mutta se ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Puristemehun merkitys kerrostumisriskiä lisäävänä tekijänä tuli selvästi esille. Urean lisäys säilönnän yhteydessä pienensi käymistappioita