Ajanmittauksen tarkkuudesta aikatutkimuksessa

With measured times varying between 3 ... 115 cmin (average 19 cmin) the average deviation in the use of time study instruments (approximately 63 000 times) was 0,83 cmin (6,4 %). As the times became shorter, below 15 ... 20 cmin, there was a sharp decline in the relative measuring accuracy. The measuring accuracy improved when conditions at the study location were favourable to the observation of the break point or limited the reception of information other than that coming from the study object. The measuring accuracy of watches with pointer display improved if the pointer could be stopped at the moment of measuring and the result read out afterwards. The variables describing the characteristics of the test person, e.g. age, basic schooling, degree of training and intelligence, were correlated with the measuring accuracy. The measuring of times did not seem to require special techno-mechanical talent. With the aid of variables that describe the characteristics of the test persons and that can be determined in a simple manner it is not possible to give a reliable estimate as to how well a specific person is suited to the task of a time investigator. This problem may be solved by using, for example, a work test based on simulation.Tutkimus on suoritettu laboratorio-olosuhteissa käyttäen tutkittavana työnä todellisen työn asemesta valotauluperiaatteella toimivassa työntutkimussimulaattorissa näytettävää tapahtumasarjaa. Tutkimus koostuu kahdesta eri osa-aineistosta, ns. perusaineistosta ja henkilöaineistosta. Perusaineiston avulla tutkittiin ajanmittauksen tarkkuuteen yleisesti vaikuttavia tekijöitä selvittämällä kahdeksan eri koehenkilön, eri tyyppisten töiden, mittausolosuhteiden sekä mittauslaitteiden vaikutus mittaustarkkuuteen. Henkilöaineistossa mittaustarkkuuden erot muodostuvat lähinnä 177 eri koehenkilön vaikutuksesta. Perusaineistossa käytettiin seuraavia ajanmittauslaitteita ja menetelmiä: Työntutkimusprintteri Chronaprint Numeronäytöllä varustettu työntutkimuskello Chronarith Kolmen kellon yhdistelmälauta Heuer Kaksoisosoittimella varustettu palautusmenetelmään soveltuva työntutkimuskello, ns. Taylor-kello Normaali palautuskello Kaksoisosoittimella varustettu jatkuvanajan menetelmään soveltuva työntutkimuskello Normaali palautuskello käytettynä jatkuvanajan menetelmän mukaisesti Henkilöaineistossa käytettiin pelkästään normaalia palautuskelloa palautusmenetelmän mukaiseti. Perusaineistossa mitattava aika oli 3 . . . 115 cmin (1 cmin = 1/100min) ollen keskimäärin 23 cmin. Keskimääräinen abs. poikkeama oli koko perusaineistossa (39 255 hav.) 1,31cmin/ mittaus (8,27 %),sen normaalisti kirjatuissa tuloksissa (37548 hav.) 1,12cmin/mittaus (7,51 %) ja 5,53 cmin/mittaus (25,07 %) suoraan mittauksen yhteydessä lävistämällä kirjatuissa tuloksissa (1 707 hav.). Henkilöaineistossa (26 550 hav.) mitattava aika oli keskim. 14 cmin, jolloin abs. poikkeamaksi muodostui keskim. 1,06 cmin/mittaus (9,41 %). Mittaamatta jääneet ajat on laskettu mukaan esitettyihin lukuihin kyseisten perusaikojen suuruisina virheinä. Mitattava aika vaikutti mittaustarkkuuteen. Perusajan lyhentyessä alle 10 cmin kasvoi mittaamatta jääneiden aikojen osuus jyrkästi. Mitattavan ajan vaikutus suht. poikkeamaan oli myös erittäin selvä. Sopiva mitattavan ajan alaraja olisi koehenkilöillä ollut n. 15 ... 20 cmin. Tutkimuspaikan ulkoiset olosuhteet vaikuttivat mittaustarkkuuteen. Olosuhteiden edesauttaessa vaihtumahetken havaitsemista tai rajoittaessa muuta kuin tutkimuskohteesta tulevaa informaatiota parani mittaustarkkuus. Eri laitteilla saavutettavassa mittaustarkkuudessa oli selviä eroja. Printterin mittaustarkkuus jäi keskimääräistä heikommaksi. Erityisesti puuttuvien aikojen osuus oli sillä korkea, mikä viittaa laitteessa esiintyneisiin mahdollisesti yksilöllisiin käyttö- ja toimintahäiriöihin. Osoitinnäytöllä varustettujen kellojen mittaustarkkuus parani selvästi, jos niissä osoitin voitiin pysäyttää mittaushetkellä ja lukea tulos vasta sen jälkeen. Tällaisilla kelloilla mittaustarkkuus muodostui samaksi kuin toiminnaltaan vastaavalla digitalkellolla. Suoran mittauksen yhteydessä tapahtunut tulosten lävistäminen reikäkorteille aiheutti huomattavasti enemmän virheitä kuin normaali kirjaaminen kynällä paperille. Eri koehenkilöt käyttivät eri ajanmittauslaitteita eri tavalla. Tulosten mukaan näyttää siltä, että laitteen käyttötavan yksinkertaistuessa ja virheellisten käyttömahdollisuuksien vähentyessä pienenee mittaajan vaikutus laitteelle saavutettavaan tarkkuuteen. Myös henkilöaineistossa eri koehenkilöiden välillä oli selviä eroja mittaustarkkuudessa. Keskimääräinen abs. poikkeama jäi yhteensä 14 koehenkilöllä (7,9 %) alle 0.5 cmin/mittaus. Eri ikäisten koehenkilöiden mittaustarkkuudessa oli eroja. Koska eri ikäluokkiin liittyy aineistossa myös muita kuin pelkkiä ikäeroja, mm. eroja harjaantuneisuudessa, tarkkuusvaihtelun ei voi katsoa johtuneen pelkästään ikäeroista. Koehenkilöiden peruskoulutustason lisääntyessä parani mittaustarkkuus selvästi. Ammattikoulutuksen suhteen ei sen sijaan ollut havaittavissa vastaavaa suuntausta. Työntutkimuskurssien soveltuvuustestien tuloksista ns. älykkyystestin pistemäärä oli selvimmin riippuvuussuhteessa mittaustarkkuuteen. Sen sijaan ajanmittausvaiheen tarkkuuden ja ns. mekaanis-teknisen lahjakkuuden välillä ei ollut selvää riippuvuussuhdetta. Ajanmittausvaiheessa mittaustarkkuuteen vaikuttaneet eri tekijät voidaan tiivistää viiteen eri ryhmään seuraavasti: 1. Ajanmittauslaite ja -menetelmä 2. Vaihtumahetken havaitsemismahdollisuus 3. Mitattavan ajan pituus 4. Mittaajan harjaantuneisuus 5. Inhimilliset tekijät mittaushetkellä Lineaarisella regressiomallilla ei pystytty selittämään edes tyydyttävästi mittaustarkkuutta, vaan mallien selitysasteet jäivät erittäin alhaisiksi. Tulosten perusteella näyttää ilmeiseltä, ettei tietyn henkilön soveltuvuutta aikatutkijaksi voi määrittää luotettavasti pelkästään yksinkertaisesti selvitettävissä olevilla, hänen ominaisuuksiaan kuvaavilla muuttujilla. Tämä on tehtävissä huomattavasti luotettavammin esim. tutkimuksessa käytettyä simulointia vastaavalla työkokeella