Nuorten vasikoiden ruohon syönti ja käyttäytyminen laidun- ja niittoruokinnalla

Comparisons were made between two groups of four Ayrshire calves, one group feeding on pasture and the other fed indoors on cut grass as the only food between 8— 18 weeks of age. For determination of pasture grass intake of clipping method was compared with the indicator technique, chromium oxide being used as an indicator. Studies on behaviour were made to clarify the development of the ruminating function of the calves as well as the effect of cut and pasture grass plus a concentrate supplement on their behaviour. The digestibility of organic matter of pasture grass was I—4 %-units higher than that of cut grass. Intake of grass indoors was approximately 1940 g DM per animal per day. With the clipping method the average intake of pasture grass was 1355 g DM per animal per day and with the indicator technique 2061 g. The latter value seemed to be nearer the correct one, if a conlcusion is to be drawn from the live weight gain of the calves. Time used for intake of grass increased rapidly once the liquid feeding period was ended, that is during the whole experimental time up to eight of the 14.5 hours of the observation interval. Calves at the age of 26—37 days ruminated for approximately 116 min in eight hours. Supplementation of concentrates considerably decreased the time spent eating and increased the time spent ruminating by a small amount.Kahdella neljä Ayrshire-sonnivasikkaa käsittäneellä ryhmällä verrattiin laidunruokintaa ja vastaavan ruohon syöttämistä niitettynä sisällä ainoana rehuna 8—18 viikon ikävälillä. Laidunrehun syönnin määrittämisessä verrattiin näytealamenetelmää ja johtoainemenetelmää johtoaineena kromioksidi. Niittoruohon sulavuus määritettiin kahtena kymmenen päivän jaksona käyttäen totaalista sonnankeruumenetelmää. Laidunrehun sulavuutena käytettiin sulavuuskokeen arvoja korjattuina sontaindeksillä, indikaattorina sonnan typpi. Käyttäytymistutkimuksessa selvitettiin vasikoiden kehittymistä märehtijöiksi sekä niitto ja laidunruohon ja väkirehun vaikutusta käyttäytymiseen. Juottoruokinnanaikana tarkkailtiin käyttäytymistä kahdesta kahdeksaan tuntia kahtena peräkkäisenä päivänä klo 8-16. Myöhemmin tarkkailtiin kolmesti kuukauden välein kaksi vuorokautta yhtäjaksoisesti sisällä. Kahdella viimeisellä kerralla tarkkailtiin myös laitumella kahden peräkkäisen vuorokauden valoisana aikana. Laidunruohon orgaanisen aineen sulavuudeksi saatiin 1—4 %-yksikköä korkeampia arvoja kuin vastaavan niittoruohon. Sisäruokinnassa oli ruohon syönti keskimäärin koko kokeen aikana 1941 g kuiva-ainetta eläintä kohti päivässä. Keskimääräiseksi laidunruohon kuiva-aineen syönniksi eläintä kohti päivässä saatiin leikkuumenetelmällä 1355 g ja johtoainemenetelmällä 2061 g. Vasikoiden kasvun perusteella arvioituna jälkimmäinen arvo on lähellä todellista kulutusta. Keskimääräinen päivittäinen lisäkasvu oli sisäruokinnassa 375 g ja laitumella 527 g. Rehun kulutus lisäkasvukiloa kohden oli niittoruoholla 4.46 ry ja laitumella leikkuumenetelmän mukaan 2.16 ry sekä johtoainemenetelmän mukaan 3.48 ry. Vasikat märehtivät 26—37 päivän ikäisenä keskimäärin 116 min. kahdeksan tunnin aikana. Tämän jälkeen märehtimisaika lisääntyi hyvin vähän sisäruokinnassa ja laitumella märehtimisaika lyheni viimeisellä tarkkailukerralla. Ruohon syöntiaika lisääntyi nopeasti juottoruokinnan päätyttyä ja sen jälkeen hitaammin kokokoekauden ajan. Laitumella syöntiaika nousi aina kahdeksaan tuntiin asti tarkkailtujen 14.5 tunnin aikana. Väkirehulisä lyhensi huomattavasti ruohon syömiseen käytettyä aikaa ja lisäsi jonkin verran märehtimisaikaa. Suoritettu tutkimus osoittaa, että ravintoarvoltaan tyydyttävällä nurmirehulla kasvutulos jää ilman väkirehua alle 4 kuukauden ikäisillä vasikoilla heikoksi niin laidun- kuin niittoruokinnallakin. Vasikan märehtijän ominaisuudet ovat kuitenkin jo sanotussa iässä hyvin kehittyneet ja edellytykset nurmirehun tehokkaalle hyväksikäytölle ovat olemassa