Suomalaisen maidon lipaasiaktiivisuus

Die Arbeit enthält Untersuchungsresultate über die Lipaseaktivität der finnischen Milch, die mit der von LUHTALA und ANTILA modifizieren Methode nach Parry et, al, erhalten wurden. Die Lipaseaktivität der finnischen Milch ist durchschnittlich 1.328 Enzymeinheiten und die Variationsgrenzen sind 2.130—0.358. Die Lipaseaktivität ist in der Milch der einzelnen Kühe verschieden. Eine Kuh, deren Milch starke Lipaseaktivität aufweist, produziert im allgemeinen dauernd eine solche Milch. Auch Kühe, die Milch mit niedriger Lipaseaktivität produzieren, behalten diese Eigenschaft bei. Erkrankung der Kuh, Impfung und verringerte Milchproduktion zu Ende der Laktationsperiode wirken senkend auf die Lipaseaktivität der Milch. Wenn die Milch bei verschiedenen Temperaturen aufbewahrt wird, erhält sich die Lipaseaktivität total und relativ besser in einer Milch mit ursprünglich höherer Lipaseaktivität als in Milch mit niedriger Lipaseaktivität. Eine kurzfristige Erwärmung der Milch während der Kühllagerung verursacht keine wesentliche Veränderung in der Lipaseaktivität. Auch ist die Einwirkung einer kräftigen mechanischen Behandlung der Milch auf die Lipaseaktivität gering. Zwischen der Lipaseaktivität der Milch von Kühen der Finnischen Rasse und Kühen der Ayrshirerasse bestehen betreffend der Lipaseaktivität keine Unterschiede. Zehn der in Finnland allgemein gebrauchten Melkmaschinenmarken, welche daraufhin geprüft wurden, verursachten keine deutliche Veränderung der Lipaseaktivität der Milch.Työssä esitetään suomalaisen maidon lipaasiaktiivisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä koskevia tutkimustuloksia. Tulokset on saatu Luhtalan ja Antilan modifioimaa PARRY’n ym. (1966) metodikkaa käyttämällä. Suomalaisen maidon lipaasiaktiivisuus on kyseisenä sisäruokintakautena ollut keskimäärin 1,328 ja vaihtelualue 2,130—0,358 entsyymiyksikköä. Lukema tarkoittaa entsyymiyksikköä/1 ml maitoa eli emäksen kulutus mikromoolia/min/ml maitoa. Eri lehmäyksilöiden kesken maidon lipaasiaktiivisuustasossa on huomattavia vaihteluja. Lehmä, jonka maidossa lipaasiaktiivisuus on suuri, tuottaa tämänkaltaista maitoa yleensä koko normaalin lypsykauden ajan. Lehmä, jonka maidossa lipaasiaktiivisuus on alhainen, tuottaa tällaista maitoa niinikään jatkuvasti. Lehmän sairastuminen, rokotus tai lypsyn lopettaminen umpeenmenon takia alentavat maidon lipaasiaktiivisuutta. Jos maitoa säilytetään eri lämpötiloissa, niin lipaasiaktiivisuus säilyy alkujaan suuren aktiivisuuden omaavassa maidossa suhteellisesti ja absoluuttisesti paremmin kuin alhaisen lipaasiaktiivisuuden omaavassa maidossa. Maidon lyhytaikainen lämmitys kylmäsäilytyksen välillä ei aiheuta oleellista lipaasiaktiivisuuden muutosta. Niinikään voimakkaan mekaanisen muokkauksen vaikutus maidon lipaasiaktiivisuuteen on vähäinen. Sitä vastoin substraatin homogenointi tai voimakas muokkaus lisää sen hydrolysoitumisnopeutta huomattavasti. Suomessa yleisten karjarotujen, Ayrshire ja Suomen karja, välillä ei ole maidon lipaasiaktiivisuudessa merkittäviä eroja. Kymmenen Suomessa tavallisinta lypsykonetta eivät aiheuta selvästi havaittavaa muutosta maidon lipaasiaktiivisuustasoon, vaikka muussa yhteydessä onkin todettu, että mekaanisesti voimakkaampi lypsytapa lisää maidon solulukua. Lehmän maito- tai rasvatuotos ei ole korrelaatiossa lipaasiaktiivisuuden kanssa. Eri ruokintaluokissa olevien lehmien maitojen lipaasiaktiivisuuksien välillä ei ole havaittu sellaista eroa, että siitä voitaisiin päätellä ruokinnalla olevan merkittävää osuutta lipaasiaktiivisuuden muodostumiseen. Tätä käsitystä vahvistaa koe, jossa lehmille annettiin mäntyöljyn rasvahappoja niin, että maitorasvan jodiluku nousi 3—4 yksikköä, mutta maidon lipaasiaktiivisuus pysyi samalla tasolla