Myöhäisen typpilannoituksen vaikutus kevätvehnän satoon ja leivinominaisuuksiin

During the years 1962—64 some trials concerning top-dressing of nitrogen to spring wheat were carried out at the University Farm, Viikki, in Helsinki. The late nitrogen dressing with 25 or 50 kg N/ha was given during flowering; the effect of early dressing after sprouting was also studied in 1962 and 1964. The fertilizers used were calcium nitrate and urea, which was sprayed with or without MCPA herbicide. The grain yield was raised both by early and late dressing, but the effect of the late dressing was significant only in 1964. The data on yields and yield quality are given in Tables 2—4 and in Figure I. The crude protein content of grain and the wet glutein content of flour were raised by later dressing; the effect of earlier application was rather small. The dressing had no clear effect on the quality of glutein or starch. A slight improvement of flour quality and of the baking results by dressing may, therefore, be caused by a raised protein content. Different kinds of nitrogen fertilizers had approximately the same effect. MPCA with nitrogen application had no apparent influence. In 1962 and 1964 three varieties were included in trials. In both years the starch damage was worse in Svenno than in the other varieties. The yield quality varied much more than the treatments from year to year. During the year 1962, when rather unfavourable weather conditions prevailed, the yield was severely damaged, in the favourable years 1963 and 1964 the quality was very good. The appearent recovery of fertilizer nitrogen by grain yield is recorded in Table 5. The proportion of the applied nitrogen recovered varied almost indipedently of the treatment, the variation was greatest between the years.Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen laitoksella, Viikin koetilalla, suoritettiin vuosina 1962—64 kokeita myöhäisen typpilannoituksen vaikutuksesta vehnän satoon ja leivinominaisuuksiin. Myöhäinen typpilannoitus annettiin vehnän kukkiessa, käytetyt typpimäärät olivat 25 ja 50 kg N/ha. Myöhäisessä vaiheessa annettu typpilannoitus kohotti vehnän jyväsatoa vähemmän kuin peruslannoituksen lisäksi oraille annettu typpilannoitus ja merkitsevästi vain vuonna 1964. Myöhäinen typpilannoitus kohotti raakavalkuaisen ja kostean sitkon pitoisuutta jyvissä; pienemmällä typpimäärällä oli lähes yhtä hyvä vaikutus kuin suuremmalla. Sitkon laatuun ei typpilannoitus vaikuttanut. Typpilannoitus ei myöskään vaikuttanut tärkkelyksen diastaattiseen tilaan. Leivinominaisuuksien pieni paraneminen johtui siten lähinnä sitkon määrän lisääntymisestä. Käytettyjen typpilannoitteiden, urean ja kalkkisalpietarin, vaikutus oli samanlainen. Typpilannoituksen kanssa samanaikaisesti annettu MCPA-ruiskutus ei vaikuttanut selvästi typpilannoituksen tehoon. Tutkituista lajikkeista (Svenno, Touko, Nora ja Apu) oli Svennon α-amylaasiaktiviteeti muita suurempi. Vehnäsadon ominaisuudet riippuivat kuitenkin huomattavasti enemmän kasvukauden ja korjuuajan säästä kuin käytetyistä lajikkeista ja lannoituksesta