Typen mobilisaation merkityksestä ohran kehitykseen

In the investigation has been stated, that up to time of coming into ear the barley had developed at nearly the same rate on the Sphagnum bog and the fen, which are differing distinctly with respect to nitrogen mobilization. However, the period development from the coming into ear to the ripening was nine days shorter on the Sphagnum bog than on the fen site. The temperature of air as well as soil had been largely the same on both sites during the period of development, from the coming into ear to the ripening. It appears likely, therefore, that the longer duration of this period on the fen site would account for the different mobilization of nitrogen.Tutkimukset on suoritettu siten, että samanaikaisesti on koekasvi kylvetty kahdelle, typen mobilisaation puolesta erityisen selvästi toisistaan poikkeavalle kasvupaikalle. Lisäksi on mitattu ilman ja maan lämpötila molemmissa paikoissa sekä tehty havainnot kasvin eri kehitysasteista, nimittäin orastumisesta, tähkälletulosta ja tuleentumisesta. Toisen kasvupaikan muokkauskerros on ollut metsäsaraturvetta, jossa typen mobilisaatio on siksi runsasta, että typpilannoitusta ei tarvitse käyttää. Toisen kasvupaikan kasvualusta on ollut taas Sp. fuscum-sammaleesta muodostunutta rahkaturvetta, jossa typen mobilisaatio on erittäin vähäinen. Lannoituksena annettiin mutasuolla 300 kg superfosfaattia ja 150 kg 50-%-kalisuolaa hehtaarille. Rahkasuolle annettiin näiden lannoitteiden lisäksi 200 kg Oulunsalpietaria hehtaarille. Lajikkeena oli Pirkka-ohra. Ilman ja maan lämpötilan mittaustapa on selostettu aikaisemmin (ks. kirjallisuusviittaus s. 248). Taulukossa 1 esitetään ohran eri kehitysvaiheet sekä taulukossa 2 ilman ja maan lämpötila. Niistä ilmenee, että ohra on kehittynyt tähkälletuloon saakka molemmissa kasvupaikoissa lähes yhtä nopeasti, joskin rahkasuolla hieman hitaammin. Kehitysvaihe tähkälletulosta tuleentumiseen on rahkasuolla ollut kuitenkin 9 päivää lyhyempi kuin mutasuolla. Lämpötila-arvoista ilmenee, että ohran hitaampi alkukehitys rahkasuolla lienee johtunut maan alhaisemmasta lämpötilasta. Toisaalta sekä ilman että maan lämpötila on ollut viimeisen kehitysvaiheen aikana, siis tähkälletulon ja tuleentumisen välillä, jokseenkin sama molemmissa kasvupaikoissa. Mainitun kehitysvaiheen muodostuminen mutasuolla 9 päivää pitemmäksi kuin rahkasuolla johtunee näin ollen typen mobilisaation erilaisuudesta kasvupaikkojen kesken. Kun typpitilanne rahkasuossa kasvukauden aikana lienee lähinnä sellainen, että kasveille käyttökelpoisen typen määrä on annetun lannoituksen ja vähäisen typen mobilisaation johdosta kasvukauden alussa ehkä mutasuon typpitilannetta vastaava, vähenee typen määrä syksyä kohti kasvien käyttäessä sitä. Sen sijaan rautasuossa typen mobilisaation ansiosta käyttökelpoisen typen määrä lisääntynee syksyä kohti, mistä on seurauksena tuleentumisen viivästyminen. Maan kosteusolojen mahdollinen eroavuus eri turvelajien kesken ei liene aiheuttanut mainittua eroa tuleentumisajankohdassa, sillä mm. elokuussa satoi 47 mm, eikä kuivuus vaivannut kasvustoja