Effects of sowing time on pink snow mould, leaf rust and winter damage in winter rye varieties in Finland

Disease infection in relation to sowing time of winter rye (Secale cereale) was studied in southern Finland in order to compare overwintering capacity of modern rye varieties and to give recommendations for rye cultivation. This was done by using three sowing times and four rye varieties in field trials conducted at three locations in 19992001. The early sown rye (beginning of August) was severely affected by diseases caused by Puccinia recondita and Microdochium nivale, whereas postponing sowing for two weeks after the recommended sowing time resulted in considerably less infection. The infection levels of diseases differed among rye varieties. Finnish rye varieties Anna and Bor 7068 were more resistant to snow mould and more winter hardy than the Polish variety Amilo, or the German hybrid varieties Picasso and Esprit. However, Amilo was the most resistant to leaf rust. In the first year snow mould appeared to be the primary cause of winter damage, but in the second year the winter damage was positively correlated with leaf rust. No significant correlation between frit fly infestation and winter damage or disease incidence of snow mould or leaf rust was established. The late sowing of rye (in the beginning of September) is recommended in Finland, particularly with hybrid varieties, to minimize the need for chemical plant protection in autumn.;Rukiin jalostuksen ja viljelyn tehostaminen pohjoisillaviljelyalueilla -tutkimushankkeen yhdessä osahankkeessa on keskitytty rukiin uusien lajikkeiden viljelytekniikkaan. Monet rukiin kasvinsuojelukäytännöt ja ohjeet perustuvat 19501970-luvuilla tehtyihin tutkimuksiin, vaikka uusien lajikkeiden myötä muuttuva viljelytekniikka vaatii tarkennusta myös lajikkeiden kasvinsuojeluohjeisiin. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää kylvöajan vaikutusta eri ruislajikkeiden kasvitautien torjuntatarpeeseen ja talvehtimiseen. Kasvitautien esiintymistä tutkittiin syksyllä ennen talvehtimista ja aikaisin keväällä. Lisäksi arvioitiin kylvöajan ja lajikkeen vaikutusta lumihomeen (Microdochium nivale) merkitykseen talvituhojen aiheuttajana. Tutkimus toteutettiin kenttäkokeena kolmella koepaikalla (Jokioinen, Pälkäne, Mietoinen) kahtena vuonna (19992001). Koetekijöinä olivat kylvöaika (aikainen kylvö viikolla 32, normaali kylvö viikolla 34 ja myöhäinen kylvö viikolla 36) ja lajike (suomalainen populaatiolajike Anna, puolalainen lyhytkortinen populaatiolajike Amilo, lyhytkortinen suomalainen linja Bor 7068 ja kaksi saksalaista hybridilajiketta, Esprit vuonna 1999 ja Picasso vuonna 2000). Kasvitautien esiintyminen mitattiin kasvukauden päätyttyä lokakuun puolivälissä ja uudelleen kasvukauden alkaessa toukokuun alussa. Kasvinäytteistä laskettiin rukiin ruskearuosteen (Puccinia recondita f. sp. secalis) vioittamien kasvien prosentuaalinen määrä. Samoista kasvinäytteistä mitattiin myös taimien pituus ja kuivapaino. Oraiden ja versojen lukumäärä laskettiin kahden rivimetrin matkalta ruuduittain lokakuussa. Lumihomeen esiintyminen (0100 % ruudun alasta) arvioitiin keväällä lumien sulettua huhtikuun lopussa. Talvituho laskettiin syksyllä ja keväällä tehtyjen kasvuston tiheysarvioiden (%) avulla, ja se ilmensi talven aikana kuolleiden kasvien osuutta. Kylvöaika vaikutti rukiin kasvitautien määrään. Rukiin ruskearuostetta oli eniten aikaisin kylvetyissä rukiissa ja selvästi vähemmän myöhään kylvetyissä kasvustoissa. Ruosteisten kasvien osuus väheni talven aikana rajusti aikaisissa kylvöissä, mutta lisääntyi myöhäisissä kylvöissä. Ruosteen vioittamia kasveja oli vähiten Amilo-rukiilla, mutta kylvöaika ja koepaikka vaikuttivat lajike-eroihin. Aikaisemmissa kylvöaikatutkimuksissa ruskearuosteen esiintyminen on liitetty runsaisiin kahukärpäsesiintymiin. Kuitenkin syksyllä 2000 rukiissa oli paljon ruskearuostetta siitä huolimatta, että kahukärpäsvioitukset jäivät vähäisiksi kahukärpästorjunnasta johtuen. Ruskearuosteen runsauteen näyttääkin vaikuttavan ennen kaikkea syksyn lämpö- ja kosteusolot. Lumihometta oli runsaimmin rehevissä kasvustoissa, jotka olivat koepaikasta ja koevuodesta riippuen joko aikaisin tai normaaliin aikaan kylvettyjä. Lajike-erot olivat selkeät: Anna ja Bor 7068 olivat kestävämpiä lumihomeelle kuin Amilo ja hybridilajikkeet Picasso ja Esprit. Lumihometta oli vähemmän Mietoisissa kuin Jokioisissa ja Pälkäneellä, mikä johtunee vähäisemmästä lumipeitteestä. Vuonna 1999 kylvetyissä rukiissa lumihomeen määrä oli pienempi harvoissa kasvustoissa ja vuonna 2000 matalissa kasvustoissa. Torjuntaruiskutus lumihometta vastaan on suositeltava ja jopa välttämätön ulkomaisia ruislajikkeita (Amilo, Picasso ja Esprit) viljeltäessä. Talvituhomäärä vaihteli eri aikaan kylvetyissä ruiskasvustoissa koepaikoittain. Vähiten talvituhoa oli myöhään kylvetyissä kasvustoissa lukuun ottamatta Mietoisten talven 1999/2000 tuloksia. Lajike-erot talvituhossa olivat samansuuntaiset kuin lumihomeen kohdalla: kotimaiset lajikkeet Anna ja Bor 7068 olivat keskieurooppalaisia lajikkeita talvenkestävämpiä. Vuonna 1999 kylvetyissä kasvustoissa runsas lumihomeen esiintyminen merkitsi myös suurempia talvituhoja. Vuonna 2000 perustetuissa kasvustoissa, jolloin lumihometta esiintyi puolet vähemmän, tätä ilmiötä ei havaittu. Jälkimmäisenä vuonna talvituho sen sijaan korreloi positiivisesti ruskearuosteen esiintymisen kanssa. Talvituho ja kahukärpästen määrä eivät vaikuttaneet toisiinsa. Hyvin talvehtivat ja taudinkestävät lajikkeet turvaavat rukiin viljelyä maassamme. Rukiin aikainen kylvö lisää kuitenkin kasvinsuojeluongelmia, mikä vaikuttaa olennaisesti kasvuston alkukehitykseen. Jos halutaan vähentää rukiin kasvitauteja, ei ruista kannata kylvää liian aikaisin, vaan vasta elokuun puolivälistä eteenpäin. Kylvön viivyttäminen on suositeltavaa etenkin uusilla hybridilajikkeilla ja luomuviljelyssä. Vaikka tutkimuksessamme myöhään kylvetyssä rukiissa oli vähiten kasvitautiongelmia, on otettava huomioon, että koevuosien syksyt olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Joinakin vuosina myöhään kylvetyt rukiit eivät välttämättä ehdi kehittyä tarpeeksi pitkälle ja karaistua ennen talventuloa, minkä seurauksena talvehtiminen ja keväinen kasvuun lähtö voi heiketä. Lisäksi myöhäinen kylvö voi vaikeutua tai jopa estyä sateiden vuoksi