Optimal beef cattle management under agricultural policy reforms in Finland

The supply for domestic beef has been decreasing sharply since Finland joined the European Union (EU) because profitability of beef production has been low. The goal of this study is to search for optimal beef management practices that increase returns on beef production in Finland. Numerical dynamic programming (DP) is used to simultaneously optimise feeding and timing of slaughtering. The DP-algorithm is solved under alternative subsidy, output price, and silage price scenarios. At 1998 prices and subsidies, the optimal carcass weight is estimated above 250 kg. The European Agenda 2000 reform is predicted to decrease the optimal carcass weight to 200 kg, which is 50 kg lower than under the 1998 prices and subsidies. This reform will increase farmer returns significantly and its income effect depends crucially on the price of silage. The results indicate also that the reform will result in adjustment of feeding. Particularly, farmers having high silage production costs will substitute feed concentrates for roughage in the diet. A farmer is entitled to a premium subsidy of FIM 200 (e33.63), provided that the carcass weight of a culled animal exceeds 270 kg. But when the Agenda 2000 reform is fully implemented, this premium subsidy is not large enough to supply carcasses heavier than 270 kg. The results suggest that carcass weights of at least 270 kg would require a premium subsidy of FIM 400-800 (e67-134). Rearing heavy animals will significantly increase production costs and, therefore, most of the subsidy will be taken away from the farm in terms of increased costs.;Naudanlihan tuottajahintojen voimakkaasti alentuessa suomalaisen naudanlihan tuotantoa on ylläpidetty tukitoimenpitein, joilla tiettyyn ikään tai teuraspainoon kasvatetuista naudoista on maksettu viljelijälle palkkiota. Tukitoimenpiteistä huolimatta naudanlihan tuotanto on alentunut Suomessa EU-jäsenyysvuosien aikana huomattavasti, eikä kotimaisen lihan tarjonta ole enää 1990-luvun lopulla riittänyt kattamaan sen kysyntää. Uudet, koko EU:n kattavat maatalouspolitiikan uudistukset alentavat naudanlihan tuottajahintoja edelleen ja lisäävät viljelijöiden riippuvuutta eläinten pitoon sidottuihin tulotukiin. Etenkin korkeiden tuotantokustannusten Suomessa uudistus herättää tärkeitä kysymyksiä siitä, kyetäänkö järjestelmällä enää ylläpitämään riittävää kotimaisen naudanlihan tarjontaa, ja kuinka tehokkaita eläinten pitoaikoihin ja teuraspainoihin kytketyt tuet ovat viljelijän ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.Tässä tutkimuksessa selvitettiin lihasonnien optimaalisia ruokintatapoja ja teuraspainoja Agenda 2000 -uudistusta edeltäneillä ja sen jälkeen odotetuilla naudanlihan hinnoilla sekä sonnien pitoon kytketyillä tuilla. Mallit optimoitiin kolmella eri säilörehun hinnalla, koska säilörehun hinnat vaihtelevat tilakohtaisesti. Naudan ruokinta ja teurastuksen ajoitus optimoitiin numeerisesti käyttämällä dynaamista ohjelmointia. Ellei Agenda 2000 -uudistusta täydennetä kansallisilla naudanlihan tarjontaa vahvistavilla toimenpiteillä, sonnien optimaalinen teuraspaino alenee ja naudanlihan tarjonta heikkenee merkitsevästi. Mikäli tavoitteena pidetään yli 270 kilon teuraspainoja, tulisi painavien sonnien teurastuksesta maksaa tukea yli 500 markkaa, kun vuonna 2001 vastaava tuki on 200 markkaa. Suuruudeltaan 400-800 markan tuki kannustaisi viljelijää kasvattamaan raskaita sonneja, mutta tuki kuluisi lähes kokonaan lisäkasvatuksen kustannuksiin. Tämän suuruinen tuki olisikin luonteeltaan ensisijaisesti kuluttajatukea, joka vahvistaisi kotimaisen naudanlihan tarjontaa, mutta se ei oleellisesti kasvattaisi viljelijän saamaa maataloustuloa. Vasta 800 markkaa ylittävältä osalta tuki olisi selkeästi suoraa tulotukea, josta pääosa jäisi viljelijälle