Nokian vesikriisi yllätti: vaaran merkkejä ei havaittu

Kriisejä on usein tarkasteltu psykologisesta, yhteiskuntapoliittisesta tai teknologisrakenteellisesta näkökulmasta. Tässä artikkelissa nämä näkökulmat yhdistetään ja kysytään, miksi Nokian vesikriisissä kuntalaisia varoitettiin vasta useita päiviä vaaran merkkien havaitsemisen jälkeen. Kysymykseen haetaan vastausta analysoimalla sitä, kuinka tapauksen kriisijohtamisessa arvioitiin vaaran merkkejä, luotiin tilannekuvaa tapahtuneesta. Erityistä huomiota kiinnitetään kriisin varautumisvaiheeseen ja kriisin akuuttivaiheen johtamiseen. Analyysi osoittaa, että Nokian kaupungin organisaatiossa vaaran merkeissä ei aluksi nähty mitään yllättävää ja niihin pyrittiin reagoimaan samalla tavoin kuin aiempiin häiriöihin oli vastattu. Tilannekuvaa rakennettiin vain vesihuoltolaitoksen sisältä eikä saatavilla olevaa informaatiota kyetty keräämään tehokkaasti. Virheellisestä tilannekuvasta pidettiin kiinni vielä siinä vaiheessa, kun se osoittautui vääräksi. Nokian vesikriisistä puuttui luova kriisijohtaminen. Tutkimuksen aineisto muodostuu viranomaistoimijoiden ja toimittajien haastatteluista, päätöspöytäkirjoista, tiedotteista, sisäisistä selvityksistä sekä kaupungin valmiussuunnitelmista