Mediakaupungin viettelyn logiikka ja kairoottiset silmänräpäykset: Kehonfenomenologisia tarttumapintoja teknologiseen tiedostamattomaan ja algoritmiseen valtaan

Viestintä- ja mediateknologian korostunut merkitys kaupunkiympäristön rakentumisessa on herättänyt tutkijat pohtimaan, miten automatisoidut ja toimintaa ennakoivat järjestelmät kytkevät ihmiset – niin kuluttajina kuin kansalaisina – yhä tiiviimmin osaksi mediakaupunkia. Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti, kuinka kehollisuus on kytkeytynyt liikkumisen ja kinaestesian kautta kaupungin sosiotekniseen järjestelmään. Hyödynnän kehonfenomenologiaa, James Gibsonin ekologista psykologiaa ja viime vuosien kaupunkitutkimusta valottaakseni fyysiseen kaupunkitilaan teknologiavälitteisesti upotettujen palveluiden ja mainonnan viettelyn logiikkaa, joka pyrkii imaisemaan tilassa liikkujat erilaisiin sosiaalisiin tai pelillisiin tapahtumiin. Saadakseni otteen ihmisten affektiivisista sidoksista erilaisiin tuotteisiin, elämäntapoihin tai tapoihin käyttää teknologiaa pohdin erityisesti teknologista tiedostamatonta ja algoritmista valtaa kaupunkia jäsentävän sosioteknisen järjestelmän taustalla. Korostan myös ajan kokemuksen tärkeyttä, sillä kaupunkitilassa tiivistyvät tapahtumat pyrkivät pysäyttämään ajan lineaarisen ja kronologisen kulun kuluttamisen kairoottisiksi silmänräpäyksiksi. Analyysini kautta nostan esiin kysymyksen, onko ihmisillä todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa kaupunkitilan teknologisoitumiskehitykseen ja sen aiheuttamiin taloudellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin seurauksiin elämässään